Datakeskukset ja sosiaalinen media puhuttavat ihmisiä.

Aloitetaan sosiaalisesta mediasta. Mielestäni vanhemmille kuuluu vastuu siitä, mitä heidän lapsensa tekevät sosiaalisessa mediassa. Eli vanhempien pitäisi seurata sitä, mitä heidän jälkikasvunsa tekee internetissä. Samoin vanhemmilla on vastuu siitä, että he valvovat lastensa tekemisiä ylipäätään. Se että sosiaalista mediaa halutaan suitsea on tietenkin yleisesti tiedossa. Suitsemiseen käytettävistä keinoista ollaan kuitenkin eri mieltä. Netin viharyhmät sekä esimerkiksi vihamieliset tiedustelupalvelut, ja muut rikolliset saalistavat nuoria netissä. Mutta kaikkein vaikein tilanne on silloin, jos nuoret eivät saa käyttää sosiaalista mediaa ennen kuin he ovat 18-vuotiaita. 

15 vuotias on kaikkein haavoittuvimmassa iässä, jos ajatellaan puhtaasti viharyhmien harjoittamaa värväystoimintaa. Eli jos hän ei saa sitä ennen oikeanlaista nettikasvatusta, niin hän saattaa suoraan ajautua netin viha- tai rikollisryhmien valtapiiriin. Mielestäni vanhempien pitäisi seurata tarkasti sitä, mitä nuoret tekevät netissä. Ja heillä pitäisi olla myös tieto siitä, että esimerkiksi nuori saattaa haluta avata nimiinsä toisen sosiaalisen median tilin, jonka avulla hän voi "seikkailla" internetissä. Vanhempien velvollisuus on valvoa sekä opastaa lapsiaan siitä, miten netissä pitäisi käyttäytyä, ja miten siellä ei pidä toimia. Netin täyskielto on ehkä lyhyellä tähtäyksellä tehokas tapa valvoa nuoria, mutta se mikä sitten tuossa tavassa on ongelmallista, on se, että nuoret täyttävät joku päivä 18 vuotta. 

Ja jos he ovat viettäneet liian suojattua elämää, niin he varmasti tulevat huijatuiksi sosiaalisessa mediassa. Se mikä suomalaista lainsäädäntöä vaivaa, on se että meillä taysi-ikäisyyden oikeudet tulevat kaikki välittömästi, kun henkilö täyttää 18-vuotta. Eli mitään siirtymäaikaa ei ole. Ja siinä kun täysi-ikäisyyden huumassa on menty ensimmäistä kertaa kapakkaan, ja sitten iltaa on rahoitettu pikavipeillä, niin seurauksena on ollut luottotietojen menetys. Eli nuorten tekemistä videoista pitäisi puhua kotona, ja heidän pitäisi tajuta, että "nettimoka" ei välttämättä olekaan pikkujuttu. Samoin sosiaalisen median kautta valuu joskus kotiin tietoja esimerkiksi siitä, että joku "kiva poika" tai "kiva tyttö" ei ole ehkä oikeasti kovin mukava ihminen. 

Ja jatketaan datakeskuksiin. 

Datakeskukset ovat tulleet maahamme jäädäkseen. Ja se mikä tekee niistä ongelmallisia on se, että ne tuovat ainakin hetkeksi rahaa kunnille, jotka kamppailevat laman ja työttömyyden kurimuksessa. Eli kunnissa ei ehkä aina osata tai haluta ajatella muuta kuin sitä, mitä esimerkiksi datakeskukset tuovat alueelle. Se mitä ne tuovat on tuhansia työläisiä, jotka sitten tuovat rahaa paikallisille yrityksille. Tuolloin ajatellaan että "köyhän ei pidä nirsoilla". Eli datakeskukset tuovat rahaa kunnille ainakin niiden rakentamisvaiheessa. Mutta jatkossa sitten niitä ehkä operoidaan pitkälti etäkäytön avulla. Mutta sähköstä ne tekevät kalliimpaa. Samalla kamppaillaan siitä, miten Suomeen ylipäätään saadaan investointeja. Noilla sijoittajilla pitää olla myös halua jakaa rahaansa maahamme. He myös odottavat saavaansa sijoituksilleen vastiketta. Eli he eivät tee mitään hyväntekeväisyyttä. 

Mutta toisella puolen vaakakupissa painaa sellainen asia, kuin kansalaisten tieto- ja muu turvallisuus. Tietoon on tullut se, että esimerkiksi Jemenin kapinalliset sekä ilmeisesti myös Iran on käyttänyt USAssa olevia datakeskuksia omien operaatioidensa suunnitteluun sekä ehkä myös luoneet amerikkalaisten tekoälyjen avulla esimerkiksi droonien hyökkäysprofiileja. Itse uskoisin että myös Pohjois Korean sekä Kiinan ja Venäjän kaltaiset toimijat ovat myös ainakin yrittäneet käyttää Claudea tai jotain muuta tekoälyä omissa operaatioissaan. Eli kuinka paljon esimerkiksi Kiinalaiset ovat hyödyntäneet länsimaisia tekoälyjä omien tekoälyjensä sekä esimerkiksi robottiensa valmistamisessa? Tuo asia on tietenkin sellainen, että siitä pitäisi keskustella. 

Saattaa olla että kiinalaiset ovat hyödyntäneet USAn datakeskuksia esimerkiksi omien hypersoonisten ohjustensa sekä stealth lentokoneiden valmistamisessa. Eli he voivat vain perustaa yhtiön Amerikkaan, ja sitten ostaa datakeskuksilta serveriaikaa. Sama koskee tietenikin myös Jemenin kapinallisia sekä Iranin tiedustelua. Ja sitten tuon yhtiön kautta ostetaan tietojenkäsittelyaikaa datakeskuksista. 

Eli myös suomalaista nuorta voidaan houkutella avaamaan tilejä johonkin Claude tai Gemini sovellukseen. Ja sitten tuota sovellusta voidaan käyttää vihamielisissä operaatioissa. Mutta siis teollisuutemme vaatii dataa. Se missä datakeskus sijaitsee merkitsee todella paljon. Jos nuo datakeskukset sijaitsevat EUn ulkopuolella. Niin silloin EUn viranomaiset eivät kykene tarkastamaan tuota datakeskusta, eikä siellä ehkä noudateta EUn datan käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä. Se mitä me tarvitsemme tällä hetkellä on tietenkin avoimuus. Meillä pitää olla mahdollisuus päästä näkemään mitä tietoa naapurin datakeskuksissa käsitellään. 

Datakeskusten ongelma on siinä, että niillä on ulkomaiset omistajat. Nuo ulkomaiset yhtiöt eivät maksa maahamme veroja. Samoin koko korkean teknologian kenttää vaivaa se, että kaikki meidän kannattavat ICT- ja muut high-tech yritykset siirtyvät helposti ulkomaiseen omistukseen. Kun nuo yhtiöt siirtyvät ulkomaiseen omistukseen, niin niiden pitää silloin noudattaa niitä lakeja, joita noudatetaan siinä maassa, missä niiden päämaja sijaitsee. Toki myös suomalainen sijoittaja voi perustaa ulkomaisen yrityksen. Hän voi siis perustaa yrityksen vaikka Saudi-Arabiaan tai Dubaihin. Noissa yrityksissä noudatetaan Saudi-Arabian tai Dubain lakia. 

Ja sitten ostaa esimerkiksi suomalaisen high-tech yrityksen osakkeet tuon ulkomaille rekisteröidyn yhtiön nimiin. Sen jälkeen yhtiön pääkonttori voi muuttaa vaikka Dubaihin. Jos meidän yhtiömme joutuvat ostamaan datakeskuspalvelut ulkomailta, niin aina on vaarana se, että tuo palvelin kopioi kaikki tiedot esimerkiksi GRUn päämajaan. Yksi asia mikä voisi auttaa siihen, että korkean teknologian yritykset pysyvät suomalaisessa omistuksessa on se, että ne voisivat käsitellä datansa Suomessa. Jos me haluamme luoda turvallisen ekosysteemin, niin meidän pitää huolehtia siitä, että dataa käsitellään turvallisesti. Dataa pitää voida valvoa. Mutta se valvonta voi vähän ontua, jos yhtiö ostetaan jonnekin kauas pois EUn rajojen ulkopuolelle.