Politiikka ei saisi vaikuttaa tiedustelutyöhön

Saana Nilssonin kolumnissa sanotaan, että hyvä tiedustelupalvelu vähät välittää siitä, mitä päättäjät haluavat kuulla. Samalla kuitenkin ilmeisesti jotkut ihmiset unohtavat, että esimerkiksi poliittiset johtajat nimittävät tiedustelun päälliköt. Ja tietenkin mahdollisuus nimittää tiedustelun päälliköitä antaa mahdollisuuden hallita noita laitoksia. Yksi asia mikä tietenkin usein jää mainitsematta on se, että tiedustelun tehtävä on hankkia sitä tietoa, joka palvelee päättäjiä sekä auttaa kohdentamaan viranomaisten työtä. Ja juuri tähän kohtaan tietenkin liittyy asia, mikä saattaa olla hyvinkin ratkaiseva. Tiedustelupalvelut saavat joskus tietoa, joka on jollekin ihmiselle kiusallista. 

Ja juuri tällaiset kysymykset mäyttävät joidenkin mielestä hyvältä erityisesti vaalikampanjoissa. "Miksi tiedustelu valvoo viattomia ihmisiä", on asia mikä varmasti näyttää hyvältä. Mutta toisaalta kukaan ihminen ei ole sellainen, että häntä voidaan suoraan pitää viattomana. Eli kuka hyvänsä voi olla vihamielisen toimijan hyväksi työskentelevä agentti. Agentti ei siis tarvitse mitään koulutusta. Hän voi tukea liittolaisiaan vaikkapa ostamalla heille kiinteistöjä. 

 Tiedustelutyön merkitys nykyaikaisessa kriisien hallinnassa on merkittävä. Samoin nykyaikaiset kriisit eivät ole enää yksiulotteisia valtioiden välisiä konflikteja. Vaan vihamieliset tahot voivat käyttää hyväkseen esimerkiksi paikallisia poliittisia ääriryhmiä tai pelkkiä rikollisia, jotka toimivat ilman mitään sen suurempaa ideologista taustaa tai päämäärää. Osa noista ehkä hyvinkin yleviä nimiä kantavista järjestöistä on oikeastaan pelkkiä huumekauppiaita, joille on luotu sellainen imago, että he taistelisivat jonkun vähemmistön oikeuksien puolesta. Ja nykyisin konfliktien muuttuminen moniulotteiseksi tarkoittaa sitä, että oikeastaan edes se, että henkilö on vaikkapa supisuomalainen "Virtanen", jonka suku ei ole koskaan edes poistunut maamme alueelta 400 vuoteen ei voisi tehdä yhteistyötä esimerkiksi terroristien kanssa. 

Periaatteessa terroristi voi olla aivan tavallinen rikollinen, jonka joku ulkomainen tiedustelupalvelu delegoit tekemään esimerkiksi iskuja jonnekin infrastruktuuriin. Kun ajatellaan esimerkiksi KGB:n pelikirjaa, niin tuon pelikirjan mukaan esimerkiksi pelottelua kannattaa kohdistaa ihmisiin, joiden kautta se saa parhaan mahdollisen kattavuuden. Parlamentin jäsenet sekä muut yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat noiden toimien ensisijainen kohde. Eli periaatteessa fyysinen uhka voi kohdistua joko tuollaiseen vaikuttajaan itseensä tai hänen perheenjäseneensä. 

Toissijaisesti noiden värväystoimien kohteena ovat tyytymättömät. Eli ihmiset jotka ovat jostain syystä pettyneet yhteiskuntaan. Päihdeongelmat, huono koulutus sekä esimerkiksi radikaali seura ovat asioita, joiden kautta voivat vihamieliset tahot yrittää värvätä yhteistoimintamiehiä. Nuo värvärit saattavat ruokkia sellaista ajattelutapaa, että on yhteiskunnan syy, että henkilö on joutunut vankilaan. He ruokkivat mielellään sellaista näkemystä, että syy päihdeongelmaan on yhteiskunnassa, ja että yhteiskunta on jotenkin vastuussa henkilön vankeustuomiosta. Kun syy kaikkeen pahaan löytyy muista ihmisistä, niin silloin vihamielinen toimija suuntaa tuon kohteen ajatusmaailmaa siten, että hän löytää syyn viranomaisista. Ja sitten he tarjoavat tilaisuuden "kostaa". 

Terroristit voivat joko huijata henkilöä toimimaan heidän hyväkseen, tai sitten tarjota esimerkiksi huumeita tai aseita henkilöille, jotka suostuvat yhteistyöhön. Tuo yhteistyö voi olla esimerkiksi yrityksen perustaminen johonkin länsimaiseen kaupunkiin, ja sieltä sitten avataan pääsy esimerkiksi erilaisiin tekoälysovelluksiin. Tai sitten tuo paikallinen agentti eli yhteistoimintamies saattaa hankkia asuntoja sekä muita vastaavia asioita terroristeille, jotka voivat toimia esimerkiksi Iranin käskyläisinä. 

Juuri se että kuka vain voi tehdä yhteistyötä vihamielisten tahojen kanssa aiheuttaa tarpeen valvoa myös oman maan kansalaisia. Mutta mikä sitten on se, mikä aiheuttaa valvonnan kohdentamisen? Eli riittääkö tuohon valvonnan kohdentamiseen esimerkiksi viikoittainen viestittely Sudanilaisten muslimien kanssa? Tai riittääkö esimerkiksi valvonnan aloittamiseen se, että varusmiespalvelun aloittava henkilö yksinkertaisesti viestittelee päivittäin joidenkin MC-miesten kanssa? Eli miten määritellään se vihamielinen toiminta, joka velvoittaa tarkkailuun tai jopa iskuun? 

Kun NSA:n kaltainen järjestö kerää tietoja ihmisistä, niin tietenkin jokainen meistä kokee tuolloin olevansa jotenkin väärin perustein epäilty. Mutta samalla meidän pitää huomioida sekin asia, että periaatteessa jokainen ihminen maailmassa voi olla terroristi. 

Tai jokainen ihminen maailmassa voi olla huumekauppias. Kun puhumme todellisen elämän tiedustelusta, niin se ei ole amerikkalainen elokuva, jossa ihminen jota valvotaan joutuu automaattisesti aiheetta valvonnan kohteeksi. Me kaikki pelkäämme sitä, että naapurimme tai ystävämme paljastuvat esimerkiksi huumekauppiaiksi. Ja samalla kuitenkin jos lähdemme etsimään esimerkiksi jonkun Iranin terroristisolun toimijoita, niin silloin periaatteessa kukaan ei ole epäilysten ulkopuolella. 

Tuolloin kohtaamme poliittisen näkökannan. Poliitikot usein kiinnittävät huomiota siihen, että tiedustelupalvelut keräävät tietoa niiden toimialueen ulkopuolelta. Mutta sitten samalla kohtaamme sen kysymyksen, että mitä jos esimerkiksi syntyperäinen suomen kansalainen vakoilee tai suunnittelee sabotaasia sekä salamurhia yhteistyössä vihamielisten tiedustelupalveluiden kanssa? 

Suurimmassa osassa simulaatioista sodat alkavat salamurha- sekä sabotaasikampanjoilla. Eli vihamielinen taho iskee energia- sekä muun infrastruktuurin kimppuun käyttäen räjähteitä, tietokoneviruksia sekä muita välineitä. Samoin tuo vihamielinen taho hyökkää myös avainhenkilöitä vastaan. Eli he murhaavat upseereita sekä muita tärkeitä toimijoita. Ja ainakin osa noista hyökkäyksistä voi tapahtua paikallisten palkkasotureiden eli erilaisten rikollisten toimesta. Venäjän varjolaivasto on tuonut ihmisten silmien eteen uuden uhan. Tuo uhka on se, että miltä tahansa alukselta voidaan suorittaa drone-iskuja maahamme. Samoin dronejen avulla voidaan salakuljettaa huumeita sekä aseita Suomessa oleville yhteistoimintamiehille. Tai noita asioita voidaan toimittaa myös vankiloihin. 

Poliittiseen vaikuttamiseen kuuluu tietenkin se, että poliitikkoja kosiskellaan sillä, että "todellisten johtajien" ei tarvitse kestää itseään koskevia paljastuksia. Ja sitten tietenkin korostetaan sitä, että jos tiedustelua ei olisi, niin poliitikkojen ei tarvitse kestää esimerkiksi "Panaman papereiden" kaltaisia kiusallisia asioita. Joten tietenkin ihmisten tahto on se, että tiedustelupalvelua "valvotaan" paremmin. Eli julkistetaan asioita, joista kerrotaan kuitenkin vain se pieni osa. Se miten monta puhelua esimerkiksi Sudaniin on soitettu tai miten usein henkilö tapaa vaikkapa Kolumbian huumekartellien edustajia jätetään pois. Kun tietoa hankitaan, niin joskus tiedon keräämisen yhteydessä paljastuu asioita, jotka voivat olla kiusallisia. Poliitikkoja saatetaan "informoida" siitä, kuinka joku tiedustelun työntekijä on arvostellut presidenttiä. Eikä presidentin sovi tuollaista asiaa sivuuttaa. 

https://yle.fi/a/74-20246198

Datakeskukset ja sosiaalinen media puhuttavat ihmisiä.

Aloitetaan sosiaalisesta mediasta. Mielestäni vanhemmille kuuluu vastuu siitä, mitä heidän lapsensa tekevät sosiaalisessa mediassa. Eli vanhempien pitäisi seurata sitä, mitä heidän jälkikasvunsa tekee internetissä. Samoin vanhemmilla on vastuu siitä, että he valvovat lastensa tekemisiä ylipäätään. Se että sosiaalista mediaa halutaan suitsea on tietenkin yleisesti tiedossa. Suitsemiseen käytettävistä keinoista ollaan kuitenkin eri mieltä. Netin viharyhmät sekä esimerkiksi vihamieliset tiedustelupalvelut, ja muut rikolliset saalistavat nuoria netissä. Mutta kaikkein vaikein tilanne on silloin, jos nuoret eivät saa käyttää sosiaalista mediaa ennen kuin he ovat 18-vuotiaita. 

15 vuotias on kaikkein haavoittuvimmassa iässä, jos ajatellaan puhtaasti viharyhmien harjoittamaa värväystoimintaa. Eli jos hän ei saa sitä ennen oikeanlaista nettikasvatusta, niin hän saattaa suoraan ajautua netin viha- tai rikollisryhmien valtapiiriin. Mielestäni vanhempien pitäisi seurata tarkasti sitä, mitä nuoret tekevät netissä. Ja heillä pitäisi olla myös tieto siitä, että esimerkiksi nuori saattaa haluta avata nimiinsä toisen sosiaalisen median tilin, jonka avulla hän voi "seikkailla" internetissä. Vanhempien velvollisuus on valvoa sekä opastaa lapsiaan siitä, miten netissä pitäisi käyttäytyä, ja miten siellä ei pidä toimia. Netin täyskielto on ehkä lyhyellä tähtäyksellä tehokas tapa valvoa nuoria, mutta se mikä sitten tuossa tavassa on ongelmallista, on se, että nuoret täyttävät joku päivä 18 vuotta. 

Ja jos he ovat viettäneet liian suojattua elämää, niin he varmasti tulevat huijatuiksi sosiaalisessa mediassa. Se mikä suomalaista lainsäädäntöä vaivaa, on se että meillä taysi-ikäisyyden oikeudet tulevat kaikki välittömästi, kun henkilö täyttää 18-vuotta. Eli mitään siirtymäaikaa ei ole. Ja siinä kun täysi-ikäisyyden huumassa on menty ensimmäistä kertaa kapakkaan, ja sitten iltaa on rahoitettu pikavipeillä, niin seurauksena on ollut luottotietojen menetys. Eli nuorten tekemistä videoista pitäisi puhua kotona, ja heidän pitäisi tajuta, että "nettimoka" ei välttämättä olekaan pikkujuttu. Samoin sosiaalisen median kautta valuu joskus kotiin tietoja esimerkiksi siitä, että joku "kiva poika" tai "kiva tyttö" ei ole ehkä oikeasti kovin mukava ihminen. 

Ja jatketaan datakeskuksiin. 

Datakeskukset ovat tulleet maahamme jäädäkseen. Ja se mikä tekee niistä ongelmallisia on se, että ne tuovat ainakin hetkeksi rahaa kunnille, jotka kamppailevat laman ja työttömyyden kurimuksessa. Eli kunnissa ei ehkä aina osata tai haluta ajatella muuta kuin sitä, mitä esimerkiksi datakeskukset tuovat alueelle. Se mitä ne tuovat on tuhansia työläisiä, jotka sitten tuovat rahaa paikallisille yrityksille. Tuolloin ajatellaan että "köyhän ei pidä nirsoilla". Eli datakeskukset tuovat rahaa kunnille ainakin niiden rakentamisvaiheessa. Mutta jatkossa sitten niitä ehkä operoidaan pitkälti etäkäytön avulla. Mutta sähköstä ne tekevät kalliimpaa. Samalla kamppaillaan siitä, miten Suomeen ylipäätään saadaan investointeja. Noilla sijoittajilla pitää olla myös halua jakaa rahaansa maahamme. He myös odottavat saavaansa sijoituksilleen vastiketta. Eli he eivät tee mitään hyväntekeväisyyttä. 

Mutta toisella puolen vaakakupissa painaa sellainen asia, kuin kansalaisten tieto- ja muu turvallisuus. Tietoon on tullut se, että esimerkiksi Jemenin kapinalliset sekä ilmeisesti myös Iran on käyttänyt USAssa olevia datakeskuksia omien operaatioidensa suunnitteluun sekä ehkä myös luoneet amerikkalaisten tekoälyjen avulla esimerkiksi droonien hyökkäysprofiileja. Itse uskoisin että myös Pohjois Korean sekä Kiinan ja Venäjän kaltaiset toimijat ovat myös ainakin yrittäneet käyttää Claudea tai jotain muuta tekoälyä omissa operaatioissaan. Eli kuinka paljon esimerkiksi Kiinalaiset ovat hyödyntäneet länsimaisia tekoälyjä omien tekoälyjensä sekä esimerkiksi robottiensa valmistamisessa? Tuo asia on tietenkin sellainen, että siitä pitäisi keskustella. 

Saattaa olla että kiinalaiset ovat hyödyntäneet USAn datakeskuksia esimerkiksi omien hypersoonisten ohjustensa sekä stealth lentokoneiden valmistamisessa. Eli he voivat vain perustaa yhtiön Amerikkaan, ja sitten ostaa datakeskuksilta serveriaikaa. Sama koskee tietenikin myös Jemenin kapinallisia sekä Iranin tiedustelua. Ja sitten tuon yhtiön kautta ostetaan tietojenkäsittelyaikaa datakeskuksista. 

Eli myös suomalaista nuorta voidaan houkutella avaamaan tilejä johonkin Claude tai Gemini sovellukseen. Ja sitten tuota sovellusta voidaan käyttää vihamielisissä operaatioissa. Mutta siis teollisuutemme vaatii dataa. Se missä datakeskus sijaitsee merkitsee todella paljon. Jos nuo datakeskukset sijaitsevat EUn ulkopuolella. Niin silloin EUn viranomaiset eivät kykene tarkastamaan tuota datakeskusta, eikä siellä ehkä noudateta EUn datan käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä. Se mitä me tarvitsemme tällä hetkellä on tietenkin avoimuus. Meillä pitää olla mahdollisuus päästä näkemään mitä tietoa naapurin datakeskuksissa käsitellään. 

Datakeskusten ongelma on siinä, että niillä on ulkomaiset omistajat. Nuo ulkomaiset yhtiöt eivät maksa maahamme veroja. Samoin koko korkean teknologian kenttää vaivaa se, että kaikki meidän kannattavat ICT- ja muut high-tech yritykset siirtyvät helposti ulkomaiseen omistukseen. Kun nuo yhtiöt siirtyvät ulkomaiseen omistukseen, niin niiden pitää silloin noudattaa niitä lakeja, joita noudatetaan siinä maassa, missä niiden päämaja sijaitsee. Toki myös suomalainen sijoittaja voi perustaa ulkomaisen yrityksen. Hän voi siis perustaa yrityksen vaikka Saudi-Arabiaan tai Dubaihin. Noissa yrityksissä noudatetaan Saudi-Arabian tai Dubain lakia. 

Ja sitten ostaa esimerkiksi suomalaisen high-tech yrityksen osakkeet tuon ulkomaille rekisteröidyn yhtiön nimiin. Sen jälkeen yhtiön pääkonttori voi muuttaa vaikka Dubaihin. Jos meidän yhtiömme joutuvat ostamaan datakeskuspalvelut ulkomailta, niin aina on vaarana se, että tuo palvelin kopioi kaikki tiedot esimerkiksi GRUn päämajaan. Yksi asia mikä voisi auttaa siihen, että korkean teknologian yritykset pysyvät suomalaisessa omistuksessa on se, että ne voisivat käsitellä datansa Suomessa. Jos me haluamme luoda turvallisen ekosysteemin, niin meidän pitää huolehtia siitä, että dataa käsitellään turvallisesti. Dataa pitää voida valvoa. Mutta se valvonta voi vähän ontua, jos yhtiö ostetaan jonnekin kauas pois EUn rajojen ulkopuolelle. 

Kumpi olet: kettu vai leijona?

 

Me usein ajattelemme, että leijonat ovat voimakkaita. Ne voivat ajaa sudet pois. Eli leijonan tehtävä on taistella susia vastaan. Leijonan ongelma on se, että se kohtaa aina vain enemmän susia. Ja lopulta susia on liikaa. Kun  leijona kohtaa susia, niin se joutuu keskittymään tuohon tehtävää, ja silloin siltä saattaa jäädä joku ansa huomaamatta. Eli leijona on hyvin itsevarma olento. Se on luotu taistelemaan. Mutta ajatellaan sitten kettua,. Kettu on myös peto. Kettu on ovela, se osaa väistää oikealla hetkellä, se vainoaa myös ansat sekä tietenkin se osaa myös käyttää aivojaan. Eli ketun tuskin kannattaa lähteä haastamaan leijonia tai susia niiden ollessa hereillä, mutta jos kettu sitten kohtaa suden tai leijonan sen nukkuessa, niin silloin saattavat osat vaihtua. Leijona on tietenkin kaikkien kuningas, mutta juuri se, että leijona on voimakas ajaa sitä taisteluun. Taistelussa on tietenkin kyseessä muukin kuin vain leijonan syrjäyttäminen. Siinä on kyse maineesta sekä kunniasta. 

Kun kuningas kohtaa haastajan, niin se varmasti vastaa mielellään haasteeseen, sanalla "kyllä". Mutta se sitten saattaa kohdata sadan suden lauman. Kettu ei ole niin itsevarma. Se kysyisi itseltään, miksi tuo haaste on heitetty juuri sillä hetkellä? Se saattaisi jopa käydä tähystämässä tuota paikkaa, jossa kamppailun pitäisi tapahtua, ja jos siellä on  suuri joukko susia, niin silloin ei varmasti kannata tuohon tappeluun lähteä. Seuraukset vain tutuvat silloin omassa kehossa. Eli kannattaa aina miettiä sitä, että miten joku uskaltaa soittaa poskea tai muuten vain haastaa ihmisiä tappeluun. Kun menet tappelupaikalle, niin siellä saattaa odottaa suuri joukko paikallista sotaväkeä, ja seuraukset voivat olla melko karut. 

Leijonan ongelma on johtajuus, Hän saattaa sivuuttaa alaisensa. Ja jos puhutaan katutappelusta, niin hän ei ehkä kuuntele pikkuveljiä tai sisaria, jotka varoittavat häntä siitä, että "Ace" joka on haastanut tuon leijonakuninkaan nyrkkitappeluun, on raahannut toista kymmentä kaveriaan paikalle. Siis jos tuollainen haaste tulee eteen, niin kannattaako silloin lähteä tappelemaan? Tietenkin joku voisi sanoa perääntymistä pelkuruudeksi. Toiset taas sanovat esimerkiksi perääntymistä 20-kertaisen ylivoiman edessä jopa älykkyydeksi. Eli jos joku haastaa sinut tappeluun, niin mieti miksi hän sen tekee? Jos hän on kovin itsevarma, niin hänellä voi olla joko musta vyö karatessa tai parikymmentä parasta kaveria mukanaan. 

Mutta sitten älykkyyteen. Ihmiset pelkäävät älykkäitä henkilöitä. Sen takia älykkyyttä ei aina kannata tuoda kenenkään muun tietoisuuteen. Todella älykäs sekä lahjakas henkilö uskaltaa näytellä pelleä. Hän ei laita tutkintotodistuksia seinälle. Hänen ei tarvitse kuunnella klassista musiikkia. ollakseen älykäs. Älykäs ihminen voi nauttia klassisesta musiikista, mutta todennäköisesti muiden ei tarvitse tuota asiaa tietää. Nimittäin älykkyysosamäärä on älykkään ihmisen yksityisasia. 

Hänen ei tarvitse julkisesti kertoa kaikille, jos hän sattui menettämään mielensä, ja muuttumaan neroksi. Neron ei tarvitse todistella olevansa nero. Hän ei ärjy alaiselleen, vaikka tämä valehtelisi. Tai siis jos alainen jää kiinni valehtelusta, niin tuo korkean älykkyysosamäärän omaava henkilö ei tuota asiaa kerro siitä paikassa. Hän antaa asian mennä ikään kuin ohitse. Hän tuudittaa alaisensa siihen uskoon, että hän on onnistunut valehtelemaan uskottavasti. Siis ylipäätään alaisen kertomiin kalajuttuihin ei tarvitse kenenkään puuttua. Siis jos ne ovat kalajuttuja, niin ketä kiinnostaa kuinka suuren taimenen tuo kalamies on viime syksynä kalastanut? Valheita ei aina tarvitse korjata. Jotta valheeseen puututaan, niin sillä valheella pitää olla merkitys. 

Mutta älykkään ihmisen ei tarvitse aina kuunnella Vivaldia. Hän voi siis valita musiikikseen vaikka Sleepy Sleepersin, jos hän sattuu istumaan esimerkiksi bussissa matkalla Somerolle. Korkea älykkyysosamäärä aiheuttaa ongelmia, koska muut varovat tuollaista ihmistä. Samoin jos viereen sattuu istahtamaan joku asemastaan tietoinen MC-mies, niin silloin kannattaa valita sellainen musiikkivideo, joka saa tuollaisen ihmisen tuntemaan ylemmyyttä. Jos älykäs mies peittää rikkautensa ja mieltymyksensä korkeaan kulttuuriin, niin silloin muut eivät osaa varoa tuota miestä tai naista. Korkea älykkyysosamäärä aiheuttaa kateutta. 

Kateus taas voi ajaa muut vaikka veritekoihin. Kaikki ihmiset eivät voi sietää älyköitä. Heistä ei mikään ole niin ärsyttävää, kuin joku tietokoneita harrastava nörtti. joka esittelee Machiavellin tuotoksia Internetissä. Jos itse on heikko siis fyysisesti, niin silloin kannattaa miettiä sitä, mitä kunniaa missäkin tilanteessa haluaa puolustaa. Vaikka itse olisitkin kuin Arnold Schwarzenegger, niin vastassa saattaa olla sadan ihmisen joukko. Ja vaikka vastassa olisi vain pari kaveria, niin joku saattaa iskeä silti selkään. Joten tappelua kannattaa aina välttää. Taistelu on siis säästettävä viimeiseksi keinoksi, jota käytetään vasta silloin, kun muut keinot ovat loppuneet. 

Stonehenge ja Englannin mystiset mono- ja megaliitit

"Curtin-yliopiston tutkijat ovat jäljittäneet Stonehengen alttarikiven alkuperän Skotlantiin, kumoten aiemmat uskomukset, että se olisi peräisin Walesista. Analysoimalla kiven mineraalirakeita he ovat osoittaneet kehittynyttä neoliittistä kulkeutumista ja yhteiskunnallista järjestäytymistä, mikä viittaa siihen, että kiveä on siirretty yli 750 kilometriä todennäköisesti merireittejä pitkin, mikä viittaa kehittyneisiin kauppaverkostoihin ja yhteisöjen koordinointiin muinaisessa Britanniassa." (ScitechDaily, Challenging Century-Old Beliefs: Scientists Unravel Mysterious Origin of Stonehenge’s Altar Stone)

Stonehenge on yksi maailman arvoituksellisimmista paikoista. Tuon kivikehän epäillään olleen jonkinlaisen vistijärjestelmän osanen. Eli ehkä Stonehenge oli kaiken muun ohella eräänlainen postitoimisto, josta lähetit veivät viestejä paikasta toiseen. Tuon teorian mukaan siis Stonehenge ja siihen liittyneet monoliittien ketjut olisivat reittejä, joita muinaiset lähetit olisivat käyttäneet. Eli kun he olivat tulleet tietyn monoliitin kohdalle, niin silloin viesti olisi vaihtanut kuljettajaa. Tai erään muunnelman mukaan noiden kivien päällä olisi ollut akustisia kammioita, joita sitten hakattiin esimerkiksi jollain puukalikalla. Tuolloin muinaiset druidit olisivat omanneet samanlaisen rumpukielen,. kuin esimerkiksi jotkut afrikkalaiset heimot. 

"Uusi geologinen tutkimus tarjoaa vakuuttavaa näyttöä siitä, että Stonehengen sinikivet kuljetettiin ihmisten mukana, ei jäätiköiden. Jäljittämällä mikroskooppisia mineraalirakeita läheisissä jokisedimenteissä tutkijat eivät löytäneet merkkejä siitä, että jää olisi koskaan päässyt alueelle. Lähde: Shutterstock" (ScitechDaily, Stonehenge Solved? New Evidence Shows Humans, Not Glaciers, Moved the Stones)

Tietenkin Stonehenge on ilmeisesti palvellut esimerkiksi eräänlaisena kalenterina. Tuolloin tietystä kohdasta tuleva valo kertoi ihmisille, että heidän täytyi laittaa muinaisvilja eli speltti turpoamaan. Samoin voi olla että Stonehengen kiviin  oli  kiinnitetty esimerkiksi peilejä, jotka kohdistivat valoa tiettyyn kohtaan. Ja ehkä nuo druidit sitten käyttivät tuota kohdennettua valoa joka rituaalisoitujen sytyttämiseen. 

"Esihistorialliset rakentajat kuljettivat 25 tonnin kiviä vähintään 11 mailia Yorkshiren halki rakentaakseen Britannian korkeimman säilyneen kivirivin. Löytö viittaa siihen, että Paholaisen nuolet on luotu poikkeuksellisella suunnittelulla ja että niiden kaukaisella lähteellä saattoi olla kulttuurista tai hengellistä merkitystä. Lähde: Shutterstock" (ScitechDaily, Scientists Solve a 4,000-Year-Old Mystery About Britain’s Giant Standing Stones) 

Oliko Stonehenge sitten rakennettu niiden kokemusten pohjalta, jotka Yorkshiren kivien siirtäjät olivat keränneet? 

Mikäli tuo hon keskelle olisi asetettu lasisauva, jonka toisessa päässä olisi peili, jossa oli reikä, ja toisessa täysin heijastava peili, niin silloin Stonehenge olisi ollut vaikuttava laite. Siis olisiko druideilla ollut jonkinlainen aurinkoa hyödyntävä laser? Sitä voidaan tietenkin miettiä. Mutta voidaan hyvin olettaa, että Stonehengeä on käytetty useissa erilaisissa rituaaleissa. Eli olivatko druidit ehkä käyttäneet noita kiviä myös jonkinlaisena kuunteluverkkona. 

Jos kivet eivät päästä niihin sitoutuvaa värähtelyä maahan, vaan lähettävät sen toiseen homogeeniseen kiveen, niin silloin noiden kivien avulla voidaan johtaa ääntä melko pitkän matkan päähän. Ja druidit voivat käyttää kuulotorvea tuon informaation purkamiseen. Eli he saattoivat panna esimerkiksi tuopin tuollaista kiveä vasten. Ja sen kautta kuunnella mitä heistä puhutaan. Tai sitten ne on tilattu kaukaa, vain siksi., että ne erottuvat maastosta. Eli ne saattoivat olla druidien kirjelaatikoita, joiden kautta he vaihtoivat salaisia viestejään. 

"Yorkshiren esihistorialliset kivet, tunnetaan nimellä Paholaisen nuoli. Lähde: Yorkin yliopisto"  (ScitechDaily, Scientists Solve a 4,000-Year-Old Mystery About Britain’s Giant Standing Stones)

Mutta siis ihmiset ovat siirtäneet nuo mahtavat kivet paikoilleen. Kivet joista Stonehenge on rakennettu ovat peräisin jopa 700 kilometrin päästä. Saattaa olla että niiden kuljettaminen on ollut monimutkainen prosessi. Se on saattanut kestää jopa sukupolvien ajan. Ja tuossa kuljetusprosessissa on voitu hyödyntää jokia, mutta samalla pitää muistaa sekin, että noita kiviä on voitu vetää myös yli lumen. Tuolloin niiden alle olisi laitettu suksia, ja vetäjät ovat voineet hyödyntää myös jäätä noiden kivien kuljettamiseen. 

He ovat voineet kaataa vettä kivien eteen, ja rakentaa jääradan, jota pitkin noita kiviä on vedetty. Saattaa olla niin, että druidien ajatus noiden kivien tilaamisesta niin kaukaa johtuu siitä, että he eivät halunneet kivien louhijoiden tietävän niiden käyttökohdetta sekä tarkoitusta. Eli Stonehenge oli druideille vallan väline. Se oli rakennelma, joka symboloi tuon muinaisen Kelttien papiston voimaa ja valtaa. Joten noilla kivillä on ollut erityinen arvo. Eikä Stonehengeä rakennettu varmaan yhtä tarkoitusta varten. Tuollaisilla rakennelmilla oli varmasti useita käyttötarkoituksia.

https://scitechdaily.com/challenging-century-old-beliefs-scientists-unravel-mysterious-origin-of-stonehenges-altar-stone/

https://scitechdaily.com/stonehenge-solved-new-evidence-shows-humans-not-glaciers-moved-the-stones/ 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Stonehenge

Voiko tekoäly tuhota meidät?

 

Siitä mitä tekoäly tekee, tai mitä tekoäly ei tee on keskusteltu pitkään. Ja jo melkein heti kun ensimmäiset tekoälysovellukset tulivat markkinoille, niin media täyttyi visioista, jotka käsittelivät maailmanloppua. Tai oikeastaan tekoälyn ja maailmanlopun yhteyttä ollaan pohdittu jo elokuvasta "War Games" lähtien. Tuossa 1980-luvulla julkaistussa elokuvassa tekoäly yrittää laukaista ydinaseet. Mutta samalla kun me muistelemme tuota teknodystopia-elokuvien klassikkoa, niin meidän pitää huomioida se, että asevoimat ilman pelotetta on hyödytön asevoima. 

Mutta myöhemmin valkokankaat ovat täyttyneet erilaisista tappaja-roboteista. Ja osa noista tappaja-roboteista on aineellistunut esimerkiksi Ukrainan rintamalle. Ja juuri tänään luin uutisen siitä, miten  Ukrainalainen vedessä liikkuva drone oli käynyt ensimmäisen meritaistelun venäläisen drone-veneen kanssa. Mutta kuten tiedämme, niin pienet valtiot hyötyvät robottisotilaista suuria valtioita enemmän.

Mutta sitten kun kohtaamme taas kysymyksen siitä, että voiko tekoäly kapinoida, ja voiko tekoäly pyyhkäistä ihmiset pois maapallolta, niin silloin voisimme ehkä pitää tuota ajatusta joko aidosti pelottavana tai pelkästään mainoskikkana, jolla saadaan nostettua ihmisten kiinnostusta tekoälyä kohtaan. Tällä hetkellä tekoälyä kehittävien yhtiöiden johtajat haluavat hidastaa tekoälyn kehitystä. Mutta johtuuko tämä sitten aidosta huolesta? Eli pelkäävätkö nuo tekoälyä kehittävät yhtiöt tai niiden johtaja sitä, että tekoäly tulee ja murhaa kaikki, vai pelkäävätkö he sitä, että heiltä loppuvat ideat, kun uusia tekoälysovelluksia tuodaan markkinoille? Kun ajattelemme tekoälyä tarkemmin, niin huomaamme että tekoälyä voidaan käyttää niiden kehittäjiä vastaan. 

Esimerkiksi Iran saattaa hyödyntää esimerkiksi jotain länsimaissa eli USAssa kehitettyä tekoälysovellusta kohdistaessaan iskujaan USAn lentotukikohtiin Lähi-Idässä. Eli tuolloin voidaan todeta, että koodi palaa Iranista mullistavasti muuttuneena. Eli viittaan tässä erääseen Toisen Maailmansodan aikaiseen propagandajulisteeseen, jossa todetaan että Norjasta Saksaan viety rauta palasi takaisin mullistavasti muuttuneena. Norjasta vietyä rautaa käytettiin Saksan sota-alusten valmistamiseen, ja noita aluksia käytettiin aikoinaan Norja  miehityksen yhteydessä norjalaisia kohteita vastaan. Niin me olemme nähneet erilaisia varotuksia, jotka koskevat tekoälyn kehittämistä. Osa noista varoituksista on menettänyt tehonsa, koska varoittelija on seuraavana päivänä aloittanut oman tekoälyprojektinsa. 

Eli kun ihmisellä on oma lehmä ojassa, niin se vie argumenteilta pohjan pois, vaikka ne olisivat kuinka aiheellisia tahansa. Mutta kun sitten puhutaan esimerkiksi tekoäly-yhtiöiden halusta hillitä tekoälyn kehittämistä, niin nuo heidän esittämänsä argumentit voivat olla hyvinkin järkeviä., mutta samalla ne voidaan tulkita siten, että heidän tarkoituksensa on estää uusia yrittäjiä pääsemästä markkinoille. Me taas voimme vain todeta, että emme ehkä vielä osaa käyttää edes vanhojen kielimallien kaikkia ominaisuuksia. Joten ehkä uusien ominaisuuksien ahtaminen tekoälyyn on asia, jota kannattaisi harkita. Pahimmillaan noita uusia ominaisuuksia ei ehditä testata eikä niissä olevia haavoittuvuuksia ehditä kartoittaa. Ja seurauksena voi olla tekoäly, joka suostuu generoimaan esimerkiksi viruskoodia. Eli testaukseen pitäisi löytyä aikaa. 

Tuplaantuuko seuraavaksi prosessorien määrä datakeskuksissa samalla tavalla kuin prosessorien määrä tuplaantui Mooren lain mukaan mikroprosessorilla. 

Mutta nykyään tietokone-maailma, tai ICT maailma on muuttunut jostain 1980-luvulta. Tuolloin alalla oli kaksi toimijaa. Toinen oli Microsoft ja toinen taas Apple. Kolmas toimija oli UNIX-maailma, mutta hyvin harvoilla ihmisillä oli mitään asiaa Unix-koneisiin. UNIX oli supertietokoneiden käyttöjärjestelmä. Joten pääasiassa ihmisten pöydillä olevissa koneissa pyöri joko Applen tai Microsoftin käyttöjärjestelmä. Tuolloin ei ollut muita vaihtoehtoja. Joten noiden yhtiöiden johtajat saattoivat sopia melkein mitä hyvänsä. 

Mutta sitten tuli Linux, joka on periaatteessa ilmainen käyttöjärjestelmä. Suuri osa maailman tehokkaimmista supertietokoneista käyttää Linux käyttöjärjestelmää. Ja juuri tuo aiheuttaa sen, että  melkein kuka tahansa voi ostaa tietokoneen, ja laittaa sen avulla palvelimen pystyyn. Periaatteessa datakeskuksetkin ovat palvelimia. Niissä olevat tietokoneet voidaan ohjelmoida toimimaan yhtenä valtavana supertietokoneena. Ja se on tuonut tekoälyt tavallisten käyttäjien ulottuville.

Mutta ongelma on siinä, että tekoälyltä vaaditaan jatkuvasti enemmän. Kun jossain mainoksessa lukee, että tekoäly muuttaa pöytätiekoneeseen tai läppäriin, niin silloin kohtaamme sen paljon puhutun Mooren lain. Mooren lain mukaan transistorien määrä mikroprosessorilla tuplaantuu kahden vuoden välein. Joidenkin muiden mukaan tuo tuplaantuminen tapahtuu 18 kk. välein. Mutta loputtomiin emme voi ahtaa transistoreja prosessoreihin. Joten onko seuraava versio Mooren laista se, että tietokoneiden prosessorien määrä tuplaantuu samalla tavalla kuin alkuperäisen Mooren lain  mukaan transistorien määrä tuplaantui mikroprosessorilla. Ja juuri tämä asia saa aikaan keskustelua. Periaatteessa kuka hyvänsä, jolla on tarpeeksi raha kykenee rakentamaan datakeskuksen. 

Datakeskus voi suorittaa periaatteessa samoja tehtäviä kuin esimerkiksi sodanjohdon tietokoneet voivat suorittaa. Ja pahimmassa tapauksessa esimerkiksi Iranin sodanjohto voi operoida vaikkapa Amazonin datakeskusten avulla. Se mikä tekee asioista vielä vaikeamman on se, että esimerkiksi Kiina sekä monet Arabimaat ovat tehneet valtavia investointeja tekoälyyn. Ja jos me sitten painelemme jarruja, niin silloin Kiinalaiset voivat päästä käsiksi vaikka kuinka kriittiseen dataan. 

Tekoäly hyödynnetään esimerkiksi matematiikassa. Tekoäly on erittäin tehokas väline, kun laskelmia pitää tarkastaa. Ja tekoälyn avuilla voidaan tehdä hyvin tehokkaita laskusarjoja, jotka ovat tärkeässä asemassa esimerkiksi silloin kun yhtälön ratkaisuja tarkastetaan. Ja esimerkiksi viimeistä ratkaisuta Millennium-ongelmaa eli Navier-Stokes yhtälöä voidaan käyttää hyväksi moottorien suunnittelussa. Juuri tuollaisten asioiden takia emme voi vain antaa tekoälyn levätä laakereillaan. Tekoäly on asia jonka avulla voidaan avata uusi työtapa. Mutta se voi myös samalla muuttaa koko maailman. 

https://www.quantamagazine.org/ai-has-solved-one-of-maths-1-million-millennium-prize-problems-20260908/

https://yle.fi/a/74-20246031

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mooren_laki

Sokrateesta AfDhen. Eli mitä tarkoittaa demokratia?

Yllä: Jacques-Louis David, Sokrateen kuolema, 1787.

AfDn nousua valtaan päivitellään kautta koko Euroopan. Samalla surraan sitä, kuinka perinteinen oikeisto menettää jatkuvasti ääniä. Ja kuten tiedämme, niin AfDn kaltaisia puolueita on helppoa syrjiä. Ne eivät ole salonkikelpoisia, joten ne voidaan sulkea pois vallasta erilaisten vaaliliittojen kautta. Nuo vaaliliitot saattavat vaikuttaa aluksi erittäin hienoilta, mutta ne saattavat myös vaikuttaa äänestäjistä jotenkin keinotekoisilta. 

AfDn kaltaisten puolueiden pitäminen hallituksen ulkopuolella ja kieltäytyiminen yhteistyöstä niiden kanssa voi helposti antaa kuvan siitä, että puolueiden pääasiallinen ohjelma on pitää tuo uusi yrittäjä poissa hallituksesta. Juuri tällainen asia saattaa nostaa noiden puolueiden suosiota. Kun puolue on oppositiossa, niin sen edustajat voivat huudella mitä tahansa. He voivat esittää erilaisia ehdotuksia, joilla ei ole mitään mahdollisuutta toteutua. Mutta se että puolue esittää noita hyvinkin heppoisia ratkaisuja saattaa nostaa sen suosiota. Ja lopulta puolue voi saada sitten sen paljon puhutun 51% äänten enemmistön parlamenttiin.  

Se että puolue voi tuolloin yksin muodostaa hallituksen ei ehkä ole asia, mitä kukaan haluaa nähdä. Kuten olemme huomanneet, niin vallassa oleminen auttaa ihmisiä näkemään sen, mitä konkreettisia päätöksiä puolue sitten oikeasti tekee. Kun puolue pääsee hallitukseen, niin siellä edessä ovat politiikan kovat realiteetit. Eli kaikki päätökset maksavat rahaa. Sekä tietenkin jos vanhaa muutetaan, niin mitä sitten tilalle? Puolueen kieltäminen siksi, että se on “uhka demokratialle” ei ole ehkä asia, mitä kukaan myöskään haluaa nähdä. Nimittäin miten määrittelemme esimerkiksi “uhan demokratialle”? Onko se se, että puolue haluaa rajoittaa maahanmuuttoa? 

Vai onko se ehkä muutamien edustajien ehkä hyvinkin syvässä humalatilassa lausuma rasistinen kommentti? Vai onko se se, että puolue ei nyt vain satu miellyttämään jotain toista suurta demokraattia? Demokratian suurin uhka on demokratia itse. Jos demokratian nimissä kielletään kaikki poikkeavat mielipiteet, niin se aiheuttaa sen, että jossain vaiheessa nuo samat lait joilla poistetaan puolueita, sekä rajoitetaan sananvapautta ovat sellaisten ihmisten käsissä, jotka eivät ehkä ole lähelläkään demokraattia. 

Kaikki lait jotka ovat mahdollistaneet esimerkiksi Hitlerin kaltaisten diktaattorien yksinvallan on säädetty ennen heitä. Demokratiasta on helppoa puhua. On helppoa sanoa, että ihminen joka kyseenalaistaa demokratian on sitä vastaan. Mutta tuolloin meidän pitäisi ehkä muistella Sokratesta. 

Sokrateen kuolemantuomio piti sisällään muitakin kohtia kuin demokratian kritisoinnin. Mutta siis nuo muut asiat olivat oikeastaan pelkkää kuorrutetta keskeiselle syytteelle, mikä koski Ateenan nuorison turmelemista. Eli miten hän oli nuorisoa turmellut? Hän oli kritisoinut Ateenan tapaa toteuttaa demokratiaa. Joten tuollainen syyte saatettiin käsitellä myös syytteenä kapinoinnista. Tai kapinaan yllyttämisestä. Sokrates oli yhdistetty myös erilaisiin tyrannehin, ja häntä pidetään tuolloin epäluotettavana. Tai sitten Sokrateen toiminta oli vain ärsyttänyt Ateenan ylintä johtoa. Mutta miten hän kritisoi demokratiaa? 

Kritisoiko hän tapaa jolla demokratiaa toteutettiin? Tuolloin hän ei siis kritisoinut demokratiaa itseään, hän ei siis toivonut tyrannien palauttamista valtaan, vaan hän kritisoi sitä, miten valtaapitävät tulkitsivat demokratiaa. 

Kysyikö hän vain sen, että mikä on muuttunut menneestä? Valuiko demokratia vain uusien tyrannien käsiin? 

Sokrates oli mies joka kyseenalaisti Ateenan demokratian ja joutui sen takia juomaan myrkkymaljan. Eli hän sai kuolemantuomion demokratian kyseenalaistamisesta. Kun tuo asia todetaan, niin unohdetaan kysyä se, että millaista demokratiaa Sokrates kyseenalaisti? Kohdistiko Sokrates kritiikkinsä ehkä vapailla vaaleilla valittuun parlamenttiin? Hän kohdisti kritiikkinsä siihen, että Ateenassa täysi äänioikeus oli vain syntyperäisillä Ateenan kansalaisilla. Ja saadakseen tuon äänioikeuden eli paikan Suuressa neuvostossa, piti molempien vanhempien olla syntyperäisiä ateenalaisia.

Mutta siis vaikka henkilön isovanhempien isovanhemmat olisivat asunee Ateenan kaupungissa, niin se ei tehnyt kenestäkään kansalaisia. Tuo kansalaisuus piti aina tuomita erikseen. Eli todellisuudessa suureen neuvostoon ei päässyt juuri mitenkään. Kaikki todellinen valta oli ehkä noin 30 perheen hallussa. Juuri Sokrateen tuomio kertoo siitä, että demokratia voi tarkoittaa monia erilaisia asioita. Eli myös parlamenttipaikka voi olla periytyvä. 

Mutta jos sitten demokratiaa ajatellaan itsensä vihollisena, niin aina voidaan puhua äärimmäisestä mallista, jossa jokaisesta laista järjestetään kansanäänestys. Kansanäänestys voi kuulostaa hyvältä, mutta tietääkö äänestäjä oikeasti sen lain sisältöä, jota hän on hyväksymässä? Eli kuinka tarkasti me “tavikset” sitten perehdymme esitettyihin lakeihin, kun meidän pitäisi käydä myös ns. päivätöissä? Ja sitten pääsemme siihen suureen viisauteen, eli kuka kertoo meille mikä on demokratiaa? Ehkä se on riippumaton lehdistö. Mutta tiedotusvälineet ovat yhtiöitä tai työpaikkoja siinä missä muutkin. 

Niiden työntekijöiltä vaaditaan lojaalisuusvelvoitteen perusteella tiettyjä asioita. Samoin media-alan yhtiöt ovat jonkun omistamia. Omistaja tekee myös noissa asioissa päätöksen siitä, mikä on sopivaa ja mikä taas ei ole sopivaa. Mutta myös toimittajat ovat ihmisiä. Heilläkin on ideologia sekä samalla myös oma historiansa. Siis ennen media oli hyvin tärkeässä osassa, kun esimerkiksi poliitikkoja nostettiin kansan tietoisuuteen. Tuolloin kaun ennen sosiaalista digimediaa puolueet orkestroitiin siten, että pari-kolme kätkipoliitikkoa puhui, ja muut vain istuivat nylkyttämässä päätään. 

Vaikka mediakanavan omistaja on valtio, niin silloinkaan tuo mediakanava ei voi olla erossa politiikasta. Näet valtiota johtavat poliitikot. Jos mediaa ei kohdeltu ennen silkkihansikkain, niin silloin saattoi poliitikko kuulla kunniansa. Tai hänet leimattiin ehkä natsiksi tai kommunistiksi. Riippuen valtiosta jossa mediaa kritisoitiin. Media tai toimittajat ovat ihmisiä, mutta ihmisiä ovat myös ne, jotka median omistavat. He voivat päättää kuka pääsee tekemään mediaa. Ja jos he päättävät lehtijutun olevan median linjan vastaista, niin silloin juttua voidaan muokata tai se voidaan poistaa. Eli toisin sanoen se voidaan jättää julkaisematta siksi, että se on mediatalon linjan vastainen. Ja tuon linjan määrittelee mediatalon omistaja. 

Kun me muistelemme esimerkiksi niitä kultaisia Kekkosen aikoja, sekä suomettumista, niin me ehkä silloin ymmärrämme miksi esimerkiksi tietyt poliitikot arvostelevat YLEä. Voi olla että ylelle sekä Helsingin Sanomiin on otettu töihin toimittajia, joiden linja on miellyttänyt Neuvostoliittoa. Eli Sosialistisen puolueen vasemmistosiipeen kuuluminen on asia, mikä saattoi taata työpaikan mediassa. Suomettuminen tarkoittaa nimenomaan lehdistön sekä TVn harjoittamaa itsesensuuria, jossa tiettyjä kirjoituksia pidetään sellaisina, että ne vahingoittavat idän suhteita tai ne ovat ulkopoliittisen linjan vastaisia. Ja juuri tästä asiasta ei olla juurikaan keskusteltu.

Nimittäin tuo “puolueen vasemmistosiipeen” kuuluminen voidaan kirjoittaa muotoon “miellyttää Neuvostoliittoa”. Tai se voidaan kääntää muotoon, että taloon pääsi töihin sellainen henkilö, joka suhtautui myönteisesti Neuvostoliittoon. Siis myös oikeistolainen henkilö voi suhtautua myönteisesti Neuvostoliiton kaltaiseen valtioon. Neuvostoliitto sekä myöhemmin Venäjä tarjosivat esimerkiksi halpaa työvoimaa. Sekä tietenkin öljyä ja maakaasua jälleenmyyntiä varten. Taloudelliset intressit kuten mahdollisuudet tuottaa tuotteita halvalla antoivat niille yrityksille kilpailuetua, jotka saivat luvat toimia ‘Neuvostoliitossa tai Venäjällä. 

Ja tietenkin paras tapa miellyttää Neuvostoliiton sekä myöhemmin Venäjän johtoa oli suhtautua “kriittisesti” USAan sekä NATOon. Kriittinen tarkoittaa sitä, että asiasta nähdään vain kielteiset puolet. Me emme siis jaa amerikkalaisia arvoja. Mutta samalla me suljemme silmämme esimerkiksi KGBn sekä sen seuraajien harjoittamalta terrorilta. Nuo asiat tapahtuivat Neuvostoliiton sisällä. 

Joten niihin ei Suomi voinut muutenkaan vaikuttaa. Mutta sitten alkoi paljastua sellaisia asioita, kuin että KGBn pahamaineinen “Osasto V” oli suorittanut iskuja myös länsimaissa asuvia emigrantteja vastaan. Esimerkiksi bulgarialaisen toisinajattelija Grigori Markovin murha vuonna 1978 oli esimerkki siitä, miten KGB piti Neuvostoliittoa pelossa. Kun sitten Salisburyssa Isossa Britanniassa tapahtui vuonna 2018 myrkkyisku sekä sitä ennen vuonna 2006 tapahtunut Aleksandr Litvinenkon murha olivat asioita, joista voitiin päätellä, että Venäjän tiedustelu oli ottanut käyttöön samat vanhat menetelmät, joista se oli tunnettu jo Kylmän Sodan aikaan. Varsinkin Litvinenkon murhassa käytetty polonium oli ilmeisesti tarkoitettu viestiksi. 

Sen tarkoitus oli ilmeisesti viestittää siitä, että tekijöillä on takanaan voimaa. Ja juuri tällaisten iskujen tarkoitus on horjuttaa valtioita. Jos parlamentin jäseniin tai jopa valtion päämieheen kohdistetaan voimakasta henkilökohtaista uhkaa, niin sen avulla valtion toimintaan voidaan vaikuttaa. Eli enää Venäjän väliintulo ei ehkä tarkoita viidentoita panssaridivisioonan avulla tapahtuvaa hyökkäystä Viroon. Se voi tarkoittaa myös esimerkiksi yhteiskunnan päättäjiin kohdistuvaa väkivalta- tai uhkailukampanjaa.

Keppi ja porkkana ovat siis asioita, joilla Venäjän johto yrittää kiristää EUta sekä sen liittolaisia. Porkkana on halpa energia. Keppi taas on väkivalta. Jos ajatellaan esimerkiksi Nordstream-kaasuputken katkaisemista Itämerellä, niin se ei aluksi vaikuta siltä, että se palvelisi Venäjää. Mutta kun tarkemmin ajatellaan, niin juuri tuo Nordstream–kaasuputken katkaiseminen saattoi palvella Venäjää enemmän kuin uskomme. Vaihtoehtoinen kaasun reitti kulkee nimittäin Slovakian sekä Unkarin kautta. Ja jos Venäjä saa maakaasun sekä öljyn kulkemaan Unkarin sekä Slovakian kautta. 

Niin kaksi siihen myötämielisesti suhtautuvaa valtiota olisi saanut silloin lisää äänenpainoa EUssa. Eli jos kaasun painetta vähennetään, niin silloin Venäjä voi syyttää Unkaria tai Slovakiaa tuosta teosta. Eli Kylmän Sodan aikaan KGB operoi Afrikassa pitkälti sen liittolais palveluiden kautta. Esimerkiksi DDRn tiedustelu lähetti miehiä kouluttamaan afrikkalaisia sissejä. Samoin terroristien kouluttamisessa noudatettiin sellaista linjaa, että KGB koulutti jonkun toisen Varsovan Liiton maan tiedustelun tai erikoisjoukkojen työntekijöitä. Sen jälkeen tämä maa kuten ehkä Bulgaria lähetti omia miehiään jonnekin Libyaan, jossa he kuluttivat libyalaisia operaattoreita. Ja vasta libyalaiset kouluttivat asioivat esimerkiksi PLOn sekä IRAn kanssa. 

Slovakia sekä Inkari olivat siis valtioita, joita Putin oli ainakin kaavaillut liittolaiseksi. Nykyhetkeä pitää aina tarkastella historiallisessa kehyksessä. Siis nykyhetki on osa jatkumoa, joka alkoi joskus historiassa. Nykyinen ajattelutapa on syntynyt siten että meille on opetettu tiettyjä asioita tietyllä tavalla. Kun Toinen Maailmansota päättyi, niin natsien hirvittävät rikokset paljastuivat. Neuvostoliitto nähtiin vapauttajana, Puna-Armeija vapautti itäblokin sekä Keskitysleirit. Mutta Neuvostoliiton omat teot jäivät sitten käsittelemättä. Ihmiset uskoivat siihen, että esimerkiksi DDRn sekä Unkarin kansannousut olivat natsien provosoimia. 

Samoin kun kommunistit teloittivat tuhansia vastustajiaan, niin ihmiset halusivat uskoa että nuo teloitetut tai murhatut olivat natseja. Ihmiset eivät ehkä tienneet GULAGista mitään. Tai he saattoivat tietää tuon laitoksen nimen. He saattoivat jopa tietää oloista noilla leireillä. Mutta he eivät olleet nähneet itse niitä olosuhteita, joissa vankeja pidettiin. Se että Neuvostoliitto esitteli suurella sydämellä Saksan kuolemanleirejä edesauttoi myöhemmin sitä, että myös kommunistien suorittamat puhdistukset hyväksyttiin. 

Niitä pidettiin ikään kuin kostona holokaustista. Stalinin logiikan mukaan juutalaisten massamurhat oikeuttivat häntä tekemään puhdistuksia idästä ottamillaan alueilla. Uskoisin itse että Stalin olisi itse murhannut ainakin osan niistä ihmisistä, jotka murhattiin Saksan keskitysleirillä. Mutta kun heidät oli murhannut kansan eli aatteen vihollinen, niin he muuttuivat marttyyriksi. 

Stalin unohti tuolloin esimerkiksi Molotov-Ribbentrop sopimuksen  nimeä kantavan hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa sekä sen salaisen lisäpöytäkirjan vuodelta 1939, sekä muun veljellisen kanssakäymisen Hitlerin kanssa. Tuolloin tuo Molotov-Ribbentrop sopimus eli sen salainen lisäpöytäkirja määritteli Euroopan etupiireihin. Ja Stalin sai sodan jälkeen kaiken mitä tuossa salaisessa lisäpöytäkirjassa oli hänelle luvattu. 

Stalin saattoi käyttää Hitlerin tekoja tekosyynä puhdistaakseen valtaamansa alueet ihmisistä, jotka uskalsivat uhmata kommunisteja. Tietenkin syytteeksi kelpasi esimerkiksi juutalaisiin kohdistunut ilmianto. Keskitysleirit olivat Stalinille väline, jolla hän syyllisti Itäistä Eurooppaa. 

Tietenkin ihmiset kuulivat asioista, mutta noita asioita voitiiin nimittää yksittäisiksi tapauksiksi. Ja kun Stalin aikoinaan asetti  Neuvostoliiton haltuunsa ottamiin maihin perustuslain, jonka mukaan noiden valtioiden ainoa mahdollinen hallintatapa oli sosialistinen yksipuoluejärjestelmä, niin silloin hän perusteli noita asioita natsismin pelolla. 

Kylmän Sodan aikaan Saksa oli kahtia jaettu. Itäinen ja läntinen Saksa eli Saksan Liittotasavalta ja Saksan Demokraattinen tasavalta, eli DDR olivat ideologisesti erillään toisistaan. Eli saksalaiset olivat kaksi kansaa, jotka puhuivat samaa kieltä, mutta heidät erotettiin ideologian avulla toisistaan. Saksojen välillä ollutta rajaa pidettiin rajapintana Idän ja lännen välillä. 

Tuota eroa korostettiin äärimmilleen viedyn polarisaation avulla. Ja Suomessa YYA-aikaan se “oikeampi Saksa” oli tietenkin Saksan Demokraattinen tasavalta, jota hallittiin kommunistisen ideologian kautta. Salainen poliisi, Stasi tukahdutti voimalla kaiken vastarinnan. Syy miksi DDR oli Neuvostoliiton mielestä parempi hoitamaan Suomeen kohdistuvia sekä suomen kautta tapahtuvaa propagandaa oli se, että DDR oli väkiluvultaan noin Suomen kokoinen valtio. 

Koko tuon valtion tiedonvälitys oli periaatteessa hapanimelää sosialismia. Ja sitten kun Saksat yhdistyivät, ja Neuvostoliitto hajosi, niin edessä oli voimakas siirtymä länteen. Samoin sosialismin lähtö aiheutti voimakkaan vastareaktion. Eli poliittinen heiluri kääntyi vasemmalta oikealle. Aivan kuten sosialismi oli aikoinaan vastavoima tai vastareaktio Hitlerille. 

Kun Toinen Maailmansota päättyi, niin tietenkin Hitlerin rikoksia käsitellään suureen ääneen. Mutta esimerkiksi Neuvostoliiton rikokset jäivät täysin käsittelemättä. Puolalaisiin upseereihin kohdistuneet teloitukset tai murhat jotka paljastuivat Katynin joukkohautojen muodossa olivat vain pieni osa sitä historiaa jota ei koskaan käsitelty idässä. Siellä ei muistettu puhua esimerkiksi neuvostoliiton sotilaiden suorittamista raiskauksista sekä mielivaltaisesta teloittamisesta. Se tekikö teot joku Puna-Armeijan kersantti vai NKVD oli samantekevää. 

Siis NKVD saattoi pakottaa miehiä tekemään noita tekoja. Ja syy tähän oli se, että NKVD sai niiden kautta tekosyyn pidättää noita sotilaita myöhemmin. Eli joko he ampuvat kieltäytyvät sekä tytön, jos Puna-armeijan sotilas ei totellut. NKVD sekä Stalin saivat näin myös sotilaiden suut suljettua asioista, joita Stalin ei halunnut muiden tietävän. Noiden tekojen käsittelemättä jättämistä perusteltiin ilmeisesti sillä, että se oli “oikeutettu kosto”. 

Mutta kun sitten Kylmä Sota päättyi, niin edessä oli tilanne jossa paha olo ikään kuin purkautui. Entisistä vainotuista tuli valtion johtajia. Se että Stalin ulotti kaikkialle itään urkintajärjestelmän, jonka tarkoitus oli yksinkertaisesti ilmiantaa ihmisiä siitä, että he sattuivat kritisoimaan järjestelmää tietenkin auttoi pitämään opposition hajannaisena. Ilmiantajaksi saattoi päätyä kuka hyvänsä. Saattoi olla niin, että Stasi väärensi perheenjäsenten nimiä papereihin, jotta he saisivat kylvettyä eripuraa. Ja monet kärsivät aivan syyttä. Monet joutuivat vankilaan. Toiset joutuivat mielisairaalaan. Ja jotkut katosivat iäksi. Se joka Stasille ja muille vastaaville järjestöille opettanut noita otteita oli KGB eli NKVD. 

Tuo järjestö käytti noita menetelmiä valtansa ja asemansa ylläpitämiseen. Hitlerin Gestapo käytti noita menetelmiä myös menestyksellisesti. Eli  Ohranan käsikirja oli ilmeisesti päätynyt Gestapo-miesten hyllyyn. Nuo menetelmät saivat alkunsa faaraon Egyptistä  Ne kehitettiin aikoinaan vuosisatojen kuluessa tukemaan ensin Ludvig XIVn valtaa, ja myöhemmin Tsaaripoliisi “Ohrana” käytti niitä Tsaarin vallan tukemiseen. 

Ja vallankumouksen jälkeen nuo menetelmät muuttuvat kommunistien vallankäytön kulmakiveksi. Idässä ilmianto oli maan tapa. Ja sitten myöhemmin tuota asiaa ei ilmeisesti kovin paljon käsitelty. Ei ymmärretty että salaisen poliisin jäsenet saattoivat esimerkiksi valehdella siitä, että heidän suhteensa henkilöön oli syvällisempi kuin se todellisuudessa olikaan. 

Putinilla on nykyään käytössään ne samat paperit, joita KGB keräsi noin 17-20 vuotiasta nuorista, jotka kävivät Neuvostoliitossa ennen vuotta 1991. Nykyään nuo henkilöt ovat liike-elämän huipulla. He tekevät nykyään paljon suurempia päätöksiä. Ja siksi esimerkiksi erilaisten mienisterien sekä neuvosten lapser olivat haluttuja kontakteja. He saattoivat naiviuuttaan “kurkistaa isän tai äidin pöytälaatikkoon”. 

Noita kontakteja kutsutaan tulevaisuuden sijoitukseksi .Ja koska epäonnistuminen tuollaisessa värväys toiminnassa saattoi merkitä agentin uran loppua. Niin agentit saattoivat paisutella noita suhteita. Mutta saattaa olla että joku suomalainen on humalassa esimerkiksi ilmiantanut jonkun venäläisen tuttavansa. Ja se on saattanut merkitä pahimmillaan jopa kuolemaa. 

Joskus noille kontaktilistoille pääsemikseksi riitti että mielenkiintoinen tai hyödyllinen ihminen kävi noissa maissa, niin hän saattoi muuttua agenttien kontaktiksi, vaikka hän ei olisi edes puhunut yhdenkään Stasin tai muun salaisen poliisin virkailijan kanssa. Ja varmaan jokainen meistä ymmärtää että salainen poliisi kiristi erittäin tehokkaasti ihmisiä, joihin sillä oli täydellinen valta. Ja tietenkin esimerkiksi poliittiset päättäjät olivat ensiarvoisen tärkeitä sekä haluttuja  kiristämisen kohteita. Seuraavaksi listalla olivat toimittajat sekä muut vaikuttajat, joiden avulla voitiin vaikuttaa yleisön mielipiteisiin. 

Työttömyys, EU ja arktinen alue.

Nuorisotyöttömyys aiheuttaa huolta, mutta tuoko esimerkiksi talouskasvu ratkaisua tähän ongelmaan? Ongelma on nimittäin siinä, että edes vahva talouskasvu ei välttämättä tarkoita sitä, että se luo yhtään työpaikkaa. Työpaikkojen valuminen ulkomaille, ja erityisesti EUn ulkopuolelle on ongelma erityisesti EUlle. Mutta tuosta tuotannosta on tullut krooninen ongelma koko länsimaiselle yhteiskunnalle. EUn kohdalla työttömyyttä ei voida ratkaista siirtämällä tuotantoa esimerkiksi Afrikkaan. Se että luodaan työpaikkoja, ei yksin riitä. 

Työpaikkojen pitäisi syntyä EUn alueelle, jotta ne voivat vaikuttaa EUn työttömyyslukuihin. Afrikassa sekä Kiinassa tapahtuvaan tuotantoon liittyy se, että tavarat voidaan laivata Eurooppaan ja USAan esimerkiksi suoraan Kiinasta. Tai sitten jos markkinoita suojataan tulleilla, niin tuotteet voidaan myydä jonkun sellaisen maan kautta, jota eivät Trumpin tullit koske. Samoin ongelmia tulee siitä, että vaikka jos nuo halpatuotantomaihin kohdistuvat tullit ovat korkeat. Niin kuitenkin noiden tavaroiden hinnat voivat olla halvempia kuin kotimaassa tuotettujen tuotteiden hinnat ovat. Ja varsinkin ostovoiman pudotessa, on hyvin mahdollista, että ihmiset valitsevat halvemman tuotteen. 

Mutta ongelmia tulee siitä, että noita työpaikkoja on siirretty Kiinaan. Kiina on ottamassa suuremman roolin kansainvälisellä kentällä, ja samoin esimerkiksi Pohjois Korea aiheuttaa yhä suurempia ongelmia. 

Molemmissa maissa noudatetaan tiukasti yhtenäisen valtion periaatetta, jossa esimerkiksi vähemmistöjä sulautetaan surutta valtaväestöön. Se aiheuttaa ongelmia sekä sijoittajien maineelle, että myös poliittista painetta noiden sijoittajien kotimaiden hallitukselle. Mutta samalla melkein ruokapalkalla ahertavat työläiset ovat hyvä kohde länsimaihin kohdistetulle propagandalle. Tuo propaganda luo hyvät olosuhteet esimerkiksi erilaisten sotalordien harjoittamalla värväystoiminnalle. Eli se kasvattaa terrorismin riskiä.

Koillisväylä. 

Luoteisväylä

Jos korkean teknologian tuotteiden tuotantoa siirretään Kiinaan, niin nuo tuotteet voivat muuttua sotilaalliseksi teknologiaksi.Kiinan kohdalla ongelma on siinä, että Kiina on maailman suurin harvinaisten maametallien tuottaja. Kiina on onnistunut sitomaan mikropiirien valmistajat tuohon tuotantoketjuun. Eli ilman Kiinan toimittamia raaka-aineita ei mikropiirejä kyetä valmistamaan. Ja juuri tuo asia aiheuttaa ongelmia kansainvälisellä kentällä. 

Suuri osa ongelmista liittyy myös esimerkiksi arktisen alueen merkitykseen. Arktisen alueen strateginen merkitys on erittäin merkittävä. Esimerkiksi pohjoisen napajäätikön alla partioivat sukellusveneet voivat hyökätä nopeasti napajään läpi.Venäjän sukellusveneet voivat lähestyä Kanadan sekä USAn rannikkoa Grönlannin pohjoispuolelta. Sekä samalla piileskellä Nova Scotian ja Grönlannin välisen saariston keskellä.  

Mutta Pohjoinen Jäämeri tarjoaa vaihtoehtoisen meritien Tyynelle Valtamerelle. Ongelma on siinä,. että tuon reitin käyttäminen vaatii järeitä jäänmurtajia, joilla Koillisväylä sekä Luoteisväylä voidaan pitää auki. Tällä hetkellä geopoliittinen tilanne aiheuttaa sen, että vain Luoteisväylää voidaan liikennöidä turvallisesti. Venäjä varmasti tietää myös Koillisväylän merkityksen. Sillä olisi varmasti esimerkiksi ydinkäyttöisiä jäänmurtajia, joilla se voisi pitää tuota meritietä auki. Mutta tuollainen asia tietenkin maksaa. Ja tällä hetkellä tuo hinta voi olla liian kova. 

Jos Euroopasta voidaan avata vaihtoehtoinen meritie Tyynelle Valtamerelle, niin se varmasti auttaisi välttämään esimerkiksi Afrikan rannikolla vaanivia merirosvoja. Samalla tuo meritie alentaisi Punaisenmeren arvoa kansainvälisessä meriliikenteessä. Tuolloin se ehkä estäisi esimerkiksi Jemenin Huthi kapinallisia katkaisemasta tärkeää meritietä. Iran tietää sekä Punaisenmeren että Hormuzinsalmen merkityksen kansainväliselle kaupalle sekä merenkululle.

Luoteisväylä Kanadan sekä USAn eli Alaskan pohjoispuolelta tarjoavat hyvän vaihtoehtoisen meritien, jonka kautta voivat laivat siirtyä kohti Tyyntä Valtamerta. Toinen vaihtoehto on Koillisväylä, joka kulkee Venäjän pohjoispuolelta. Ongelma noiden väylien käytössä on ollut se, että niillä liikennöivät alukset tarvitsevat auki olevaa väylää. Koillisväylä on ollut jäässä suurimman osan vuodesta. Tuolloin tietenkin esimerkiksi USAlla sekä Kanadalla on erittäin suuri rooli tuon meritien pitämisessä avoimena. 

Suuri ongelma on siinä, että USA ja Kanada eivät ole EU maita. Niiden ei tarvitse noudattaa EU direktiivejä. Myös noilla valtioilla on kansallisia intressejä, joiden voidaan olettaa olevan ainakin joskus EUn etujen vastaisia. Tai ehkä pitäisi käyttää sellaisia sanamuotoja kuin “ne eivät ole aina EUn etujen kanssa täysin yhdenmukaisia. Mutta kansainvälinen politiikka on asia, josta ei kukaan juurikaan kykene muodostamaan täydellistä kuvaa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Koillisv%C3%A4yl%C3%A4

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luoteisv%C3%A4yl%C3%A4

Meistä jokainen on aina joskus ruhtinas.

Valtio määritellään alueeksi, jossa ovat voimassa tietyt lait. Valtiota myös puolustetaan. Valtiota pitää puolustaa ulkoisia sekä sisäisiä uhkia vastaan. Tuo puolustaja on kansa, 

Jos siis haluamme sanoa, että valtio tekee sitä tai tätä, niin meidän pitäisi sanoa oikeastaan, että valtio ei tee mitään. Ihmiset jotka toimivat valtion nimissä tai valtion määräyksestä toimivat oikeasti ihmisten tekemien päätösten toimeenpanijoina. Valtio ei siis koskaan uhkaa toista valtiota, vaan se joka uhkaa on valtion johtaja tai valtion edustaja, joka ei ole mitenkään ulkoisesti meistä poikkeava. Hän on henkilö, jolla on lupa puhua valtion edustajana. Tuon luvan hän saa joko toiselta valtion johtajalta tai kansalta. 

Tai sitten hän saa tuon luvan lain kautta siten, että jos hänen isänsä omistaa maan, niin hän perii kyseisen maa-alueen- Hän voi asettaa tuon alueen käytölle rajoituksia tai ehtoja. Eli tuota asiaa voidaan verrata valtioon siten, että meillä kaikilla on omat tapamme noudattaa lakeja. 

Machiavellismi tarkoittaa laskelmoitua sekä kylmäveristä vallankäyttöä, jossa kaikki asiat valjastetaan ihmisen oman vallanhalun palvelukseen. Machiavelli kirjoitti kirjan nimeltään “Ruhtinas”. Tässä kirjassa Machiavelli esittelee sen, mitä hän itse piti aikoinaan ihanteellisena vallankäyttäjänä. Machiavellin Ruhtinasta on käsiteltävä eri tavalla kuin kirjoja joita on kirjoitettu nykyään. Ensinnäkin Machiavellin aikaan ajattelutapa oli se, että ruhtinaat eivät tehneet virheitä. He hallitsivat kansaa, jonka ainoa olemassaolon tarkoitus oli siis palvella valtiota, joka oli sama kuin ruhtinas. 

Wikipediassa kerrotaan Machiavellin neuvoista seuraavaa “Machiavellin mukaan ruhtinaan vallassa pysymiselle oleellista on tasapainotella sotilaiden, ylimysten ja kansan suhtautumisessa ruhtinaaseen. Sotilaat ovat vaaraksi ruhtinaan vallalle, jos he pitävät ruhtinasta heikkona. Kansan arvostuksen saaminen usein aiheuttaa närää ylimystössä ja päinvastoin. Machiavelli toteaa tästä muun muassa että ylimyksiä voi ruhtinas aina vaihtaa, mutta kansaa ei. Hän piti myös parempana hallita kansaa virkamiesten ja ministerien kuin perinnöllisen aatelin avulla.” (Wikipedia) 

Machiavellin aikaan käsitys vallasta oli se, että hallitsija oli kaiken lain yläpuolella. Hänen aikansa vallankäyttö oli hyvin jyrkkää. Ja yksi syy siihen, miksi Machiavelli ikään kuin kuitenkin ylistää hallitsijaa, jonka pitää olla välittämättä kansastaan tai alaisten mielipiteestä johtuu siitä, että jos joku hallitsija olisi ottanut Machiavellin kirjoituksista hernettä nenään, niin Machiavelli olisi varmaan päättänyt päivänsä joko puukoniskuun tai myrkytettynä. 

Joten hän varmaan ajatteli että olisi parempi ainakin hiukan kehua hallitsijoita, jotka olivat omasta mielestään täysin erehtymättömiä. Mutta hän joutui aikoinaan maanpakoon kirjoitustensa sekä mielipiteidensä ja esittämiensä visioiden takia. Noihin visioihin kuului mm. demokraattinen, kansan itsensä hallitsema valtio. Samoin Machiavellin unelma oli se, että Italia yhdistyisi. Machiavelli eli sellaista aikaa, että paavilla oli viimeinen sana kaikkeen. Ja se että Italia olisi eripurainen korosti paavin valtaa. Tuon ajan paaville kaikkein mieluisinta oli tietenkin se, että malliset vallankäyttäjät olisivat vihattuja ja se teki heistä paavin kilpiä. Verottaja oli aina maallinen virkailija. Pienet sekä samalla hajanaiset kuningaskunnat eivät kyenneet saamaan yhteistä säveltä missään asioissa. 

“Machiavelli ei silti ylistänyt jyrkkää vallankäyttöä sinänsä, vaan ainoastaan välineenä luoda vahva ja itsenäinen valtio, joka turvaa kansalaisten vapaudet ja turvallisuuden. Machiavelli piti myös tärkeänä eroa välttämättömän julmuuden ja mielivaltaisen, jatkuvan julmuuden välillä. Hänen mielestään väkivallan kuuluu olla kertaluontoista. Hallitsijan tuli kuitenkin olla välittämättä, jos kansa piti häntä julmana, kunhan kansalaiset vain pysyivät uskollisina ja kunnioittivat hallitsijaansa.” (Wikipedia)

Tuo hallitsijan kunnioitus on vielä nykyäänkin erittäin mielenkiintoinen sanonta. Nimittäin jotkut hallitsijat ovat olleet sitä mieltä, että pienikin heihin kohdistuva arvostelu muuttuu heidän mielessään halveluksinnaksi. Ja halveksunta on epäkunnioitusta pahimmillaan. Jos hallitsijaa arvostellaan, niin se osoittaa epäkunnioittavaa asennetta, tai miten tuon ajan valtiomiesten ajattelutapaa voidaan tulkita. Eikä tuo ajattelutapa, jossa valtion johtoa ei saa mitenkään arvostella ole mikään täysin vieras asia.

Eräiden tulkintojen mukaan Machiavellin ruhtinas olisi kansa itse. Tuota tulkintaa on edustanut mm. Antonio Gramsci. Mutta jos sanomme että Ruhtinas, jota Machiavelli käsittelee olisi kansa, niin menemme ehkä hiukan oikomaan asioita, jotka saattavat pitää sisällään ajatuksen siitä, että kansa ja Machiavellin ruhtinas olisivat sama asia. 

Se mitä meidän pitäisi ajatella on se, että Machiavellin kaltaisten ihmisten kirjoituksia voidaan tarkastella ja tulkita monella tavalla. Se tapa mihin me olemme tottuneet on se, että kaikki on täysin valmista. Me emme saisi lukea Machiavellin kaltaisten ihmisten tuotantoa sillä tavalla, että hän tarjoaisi meille valmiiksi pureskeltua sekä käsiteltyä tietoa. Samaa asiaa mitä Antonio Gramsci käsitteli yksinkertaisesti siten, että Machiavellin ruhtinas olisi kansa voidaan käsitellä myös hiukan eri tavalla. 

Tuo eri tapa on se, että voidaan ajatella että jokainen meistä on ruhtinas. Ja miten niin, te tietenkin kysytte? Me kaikki olemme ruhtinaita omassa kotonamme. Se mitä teemme kotona siellä missä olemme ihan yksin on asia, jota emme halua tai uskalla kertoa kenellekään. Kotona me käytämme samalla tavalla valtaa kuin ruhtinas. Meillä on oikeus puolustaa kotiamme.

Meillä on oikeus valita keitä kutsumme kotiimme. Ja meillä on oikeus myös kohdella lapsiamme alamaisina. Jos olemme liian kovia, niin alamaiset eli lapset kapinoivat. Tai siis he saattavat ensin pelätä ja kunnioittaa meitä, jos käytämme kovia otteita. Mutta lopulta heidänkin mittansa tulee täyteen. 

Keppi ja porkkana ovat rangaistus sekä palkinto. Eli jos käytämme keppiä ja porkkanaa, niin meidän kannattaa ensin tarjota porkkanaa, ja sitten vasta keppiä. Vaikka käytämme keppiä laillisesti, niin laki ei tarkoita sitä, että tuo johon käytämme vain rangaistuksia erityisesti pitäisi näistä rangaistuksista, Meidän pitäisi joskus myös palkita alaisi ja kotiväkeä jos he ovat tehneet asiat hyvin. Liian usein tuijotamme vain virheitä ja puutteita. Jos emme koskaan kerro alaiselle mitään positiivista, niin ihminen luulee oikeasti että saa potkut. 

Eli hän ryhtyy etsimään uutta työpaikkaa, kun hän luulee olevansa yksinkertainen tai jotenkin epäsopiva. Ruhtinas voi olla siis myös valtio. Pienen valtion johto voi aina vedota siihen, että he ovat toisen valtion johdon armoilla. Joten heidän pitää vain seurata sitä, mitä toinen, isompi valtio tekee. 

Lopulta edessämme on tilanne, jossa jatkuva negatiivinen palaute saa ihmisen muuttumaan flegmaattiseksi. Hän ei enää välitä siitä mitä hänelle sanotaan. Ja kun ajatus on se, että hän saa joka tapauksessa siivota pöytänsä. Kun ihmiset tekevät päätöksiä, niin heidän pitäisi tehdä ne päätöksensä käyttäen kaikkea saatavissa olevaa tietoa, mutta käyttääkö ihminen aina kaikkea tarjolla olevaa tietoa tehdessään päätöksiä? 

On helppoa sanoa että päätösten tukena pitäisi käyttää kaikkea tarjolla olevaa tietoa. Mutta kun tuo päätös sitten muuttuu konkreettiseksi työksi, niin usein käy niin että teoria ei siirrykään käytäntöön niin helposti kuin toivoisimme. On eri asia puhua lautakasan siirtämisestä. Kuin lähteä tekemään tuota siirtoa käytännössä. 

Machiavellismi on pahimmillaan sairaaloista pelkoa siitä, että toinen käyttää meitä hyväkseen. Tuolloin meidän elämämme kuluu siten, että etsimme aina jokaisesta asiasta taka-ajatuksia. Kukaan ei ole altruistinen, ihmiset auttavat toisiaan kadun yli, koska he ajattelevat vähintään niin, että noiden autettavien kaunis tytär näkee tuon avun antamisen. Ja se tekee avun antajasta suositun. Tai nostaa omaa arvoa esimerkiksi kaveripiirissä. 

Mutta samalla kaiken maailman avunantajien joukkoon  pitäisi suhtautua hieman varauksellisesti. Eli meillä pitää olla rohkeutta epäillä toisten ystävällisyyttä. Se mikä ei maksa mitään voi viedä kaiken. Mutta jos joku valehtelee, niin tuota valhetta ei kannata koskaan korjata, koska se sitten antaa henkilölle mahdollisuuden vaihtaa kantaansa tuohon asiaan. Siis palataan asiaan. Kun lähdemme tulkitsemaan noita kirjoituksia, niin meidän pitää muistaa sekin asia. että edes Machiavelli ei ehkä tiennyt sitä, miten monitahoista ajattelua hänen tekstinsä jonkun toisen mielestä saattoivat edustaa. 

Hän saattaa olla erittäin kyvykäs, kuolematon valtion filosofi, mutta samalla hän on vain ihminen. Valtio on kuin koneisto jonka on toteltava omien käskijöidensä tahtoa. Noiden valtion johtajien pitää aina tuoda kuitenkin tahtonsa esille. Jos he vain hautovat päätöksiä, niin silloin ei kukaan saa noita päätöksiä tietoonsa. Mikäli tietoa päätöksestä ei ole tullut, niin silloin myöskään päätöstä ei ole olemassa. 

Valtio, ruhtinas, kansa, tai yksilö. Kaikkia näitä voidaan käsitellä samalla tavalla. Jokainen on ruhtinas ollessaan kotonaan. Naapurien riidat ovat aina samanlaisia. Oli kyse kahden yksittäisen ihmisen riidoista, tai oli kyse sitten siitä, että kaksi valtiota ovat toistensa kurkussa. Meidän pitää tässä kohdassa muistaa se, että valtiokin koostuu vain ihmisistä. Sodat julistaa valtion johto. Ja rauhat solmitaan aina ihmisten välillä. Valtio ei alueena solmi valtaa. Sen solmii aina valtion tai valtion johdon edustaja. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruhtinas_(kirja)