Meistä jokainen on aina joskus ruhtinas.

Valtio määritellään alueeksi, jossa ovat voimassa tietyt lait. Valtiota myös puolustetaan. Valtiota pitää puolustaa ulkoisia sekä sisäisiä uhkia vastaan. Tuo puolustaja on kansa, 

Jos siis haluamme sanoa, että valtio tekee sitä tai tätä, niin meidän pitäisi sanoa oikeastaan, että valtio ei tee mitään. Ihmiset jotka toimivat valtion nimissä tai valtion määräyksestä toimivat oikeasti ihmisten tekemien päätösten toimeenpanijoina. Valtio ei siis koskaan uhkaa toista valtiota, vaan se joka uhkaa on valtion johtaja tai valtion edustaja, joka ei ole mitenkään ulkoisesti meistä poikkeava. Hän on henkilö, jolla on lupa puhua valtion edustajana. Tuon luvan hän saa joko toiselta valtion johtajalta tai kansalta. 

Tai sitten hän saa tuon luvan lain kautta siten, että jos hänen isänsä omistaa maan, niin hän perii kyseisen maa-alueen- Hän voi asettaa tuon alueen käytölle rajoituksia tai ehtoja. Eli tuota asiaa voidaan verrata valtioon siten, että meillä kaikilla on omat tapamme noudattaa lakeja. 

Machiavellismi tarkoittaa laskelmoitua sekä kylmäveristä vallankäyttöä, jossa kaikki asiat valjastetaan ihmisen oman vallanhalun palvelukseen. Machiavelli kirjoitti kirjan nimeltään “Ruhtinas”. Tässä kirjassa Machiavelli esittelee sen, mitä hän itse piti aikoinaan ihanteellisena vallankäyttäjänä. Machiavellin Ruhtinasta on käsiteltävä eri tavalla kuin kirjoja joita on kirjoitettu nykyään. Ensinnäkin Machiavellin aikaan ajattelutapa oli se, että ruhtinaat eivät tehneet virheitä. He hallitsivat kansaa, jonka ainoa olemassaolon tarkoitus oli siis palvella valtiota, joka oli sama kuin ruhtinas. 

Wikipediassa kerrotaan Machiavellin neuvoista seuraavaa “Machiavellin mukaan ruhtinaan vallassa pysymiselle oleellista on tasapainotella sotilaiden, ylimysten ja kansan suhtautumisessa ruhtinaaseen. Sotilaat ovat vaaraksi ruhtinaan vallalle, jos he pitävät ruhtinasta heikkona. Kansan arvostuksen saaminen usein aiheuttaa närää ylimystössä ja päinvastoin. Machiavelli toteaa tästä muun muassa että ylimyksiä voi ruhtinas aina vaihtaa, mutta kansaa ei. Hän piti myös parempana hallita kansaa virkamiesten ja ministerien kuin perinnöllisen aatelin avulla.” (Wikipedia) 

Machiavellin aikaan käsitys vallasta oli se, että hallitsija oli kaiken lain yläpuolella. Hänen aikansa vallankäyttö oli hyvin jyrkkää. Ja yksi syy siihen, miksi Machiavelli ikään kuin kuitenkin ylistää hallitsijaa, jonka pitää olla välittämättä kansastaan tai alaisten mielipiteestä johtuu siitä, että jos joku hallitsija olisi ottanut Machiavellin kirjoituksista hernettä nenään, niin Machiavelli olisi varmaan päättänyt päivänsä joko puukoniskuun tai myrkytettynä. 

Joten hän varmaan ajatteli että olisi parempi ainakin hiukan kehua hallitsijoita, jotka olivat omasta mielestään täysin erehtymättömiä. Mutta hän joutui aikoinaan maanpakoon kirjoitustensa sekä mielipiteidensä ja esittämiensä visioiden takia. Noihin visioihin kuului mm. demokraattinen, kansan itsensä hallitsema valtio. Samoin Machiavellin unelma oli se, että Italia yhdistyisi. Machiavelli eli sellaista aikaa, että paavilla oli viimeinen sana kaikkeen. Ja se että Italia olisi eripurainen korosti paavin valtaa. Tuon ajan paaville kaikkein mieluisinta oli tietenkin se, että malliset vallankäyttäjät olisivat vihattuja ja se teki heistä paavin kilpiä. Verottaja oli aina maallinen virkailija. Pienet sekä samalla hajanaiset kuningaskunnat eivät kyenneet saamaan yhteistä säveltä missään asioissa. 

“Machiavelli ei silti ylistänyt jyrkkää vallankäyttöä sinänsä, vaan ainoastaan välineenä luoda vahva ja itsenäinen valtio, joka turvaa kansalaisten vapaudet ja turvallisuuden. Machiavelli piti myös tärkeänä eroa välttämättömän julmuuden ja mielivaltaisen, jatkuvan julmuuden välillä. Hänen mielestään väkivallan kuuluu olla kertaluontoista. Hallitsijan tuli kuitenkin olla välittämättä, jos kansa piti häntä julmana, kunhan kansalaiset vain pysyivät uskollisina ja kunnioittivat hallitsijaansa.” (Wikipedia)

Tuo hallitsijan kunnioitus on vielä nykyäänkin erittäin mielenkiintoinen sanonta. Nimittäin jotkut hallitsijat ovat olleet sitä mieltä, että pienikin heihin kohdistuva arvostelu muuttuu heidän mielessään halveluksinnaksi. Ja halveksunta on epäkunnioitusta pahimmillaan. Jos hallitsijaa arvostellaan, niin se osoittaa epäkunnioittavaa asennetta, tai miten tuon ajan valtiomiesten ajattelutapaa voidaan tulkita. Eikä tuo ajattelutapa, jossa valtion johtoa ei saa mitenkään arvostella ole mikään täysin vieras asia.

Eräiden tulkintojen mukaan Machiavellin ruhtinas olisi kansa itse. Tuota tulkintaa on edustanut mm. Antonio Gramsci. Mutta jos sanomme että Ruhtinas, jota Machiavelli käsittelee olisi kansa, niin menemme ehkä hiukan oikomaan asioita, jotka saattavat pitää sisällään ajatuksen siitä, että kansa ja Machiavellin ruhtinas olisivat sama asia. 

Se mitä meidän pitäisi ajatella on se, että Machiavellin kaltaisten ihmisten kirjoituksia voidaan tarkastella ja tulkita monella tavalla. Se tapa mihin me olemme tottuneet on se, että kaikki on täysin valmista. Me emme saisi lukea Machiavellin kaltaisten ihmisten tuotantoa sillä tavalla, että hän tarjoaisi meille valmiiksi pureskeltua sekä käsiteltyä tietoa. Samaa asiaa mitä Antonio Gramsci käsitteli yksinkertaisesti siten, että Machiavellin ruhtinas olisi kansa voidaan käsitellä myös hiukan eri tavalla. 

Tuo eri tapa on se, että voidaan ajatella että jokainen meistä on ruhtinas. Ja miten niin, te tietenkin kysytte? Me kaikki olemme ruhtinaita omassa kotonamme. Se mitä teemme kotona siellä missä olemme ihan yksin on asia, jota emme halua tai uskalla kertoa kenellekään. Kotona me käytämme samalla tavalla valtaa kuin ruhtinas. Meillä on oikeus puolustaa kotiamme.

Meillä on oikeus valita keitä kutsumme kotiimme. Ja meillä on oikeus myös kohdella lapsiamme alamaisina. Jos olemme liian kovia, niin alamaiset eli lapset kapinoivat. Tai siis he saattavat ensin pelätä ja kunnioittaa meitä, jos käytämme kovia otteita. Mutta lopulta heidänkin mittansa tulee täyteen. 

Keppi ja porkkana ovat rangaistus sekä palkinto. Eli jos käytämme keppiä ja porkkanaa, niin meidän kannattaa ensin tarjota porkkanaa, ja sitten vasta keppiä. Vaikka käytämme keppiä laillisesti, niin laki ei tarkoita sitä, että tuo johon käytämme vain rangaistuksia erityisesti pitäisi näistä rangaistuksista, Meidän pitäisi joskus myös palkita alaisi ja kotiväkeä jos he ovat tehneet asiat hyvin. Liian usein tuijotamme vain virheitä ja puutteita. Jos emme koskaan kerro alaiselle mitään positiivista, niin ihminen luulee oikeasti että saa potkut. 

Eli hän ryhtyy etsimään uutta työpaikkaa, kun hän luulee olevansa yksinkertainen tai jotenkin epäsopiva. Ruhtinas voi olla siis myös valtio. Pienen valtion johto voi aina vedota siihen, että he ovat toisen valtion johdon armoilla. Joten heidän pitää vain seurata sitä, mitä toinen, isompi valtio tekee. 

Lopulta edessämme on tilanne, jossa jatkuva negatiivinen palaute saa ihmisen muuttumaan flegmaattiseksi. Hän ei enää välitä siitä mitä hänelle sanotaan. Ja kun ajatus on se, että hän saa joka tapauksessa siivota pöytänsä. Kun ihmiset tekevät päätöksiä, niin heidän pitäisi tehdä ne päätöksensä käyttäen kaikkea saatavissa olevaa tietoa, mutta käyttääkö ihminen aina kaikkea tarjolla olevaa tietoa tehdessään päätöksiä? 

On helppoa sanoa että päätösten tukena pitäisi käyttää kaikkea tarjolla olevaa tietoa. Mutta kun tuo päätös sitten muuttuu konkreettiseksi työksi, niin usein käy niin että teoria ei siirrykään käytäntöön niin helposti kuin toivoisimme. On eri asia puhua lautakasan siirtämisestä. Kuin lähteä tekemään tuota siirtoa käytännössä. 

Machiavellismi on pahimmillaan sairaaloista pelkoa siitä, että toinen käyttää meitä hyväkseen. Tuolloin meidän elämämme kuluu siten, että etsimme aina jokaisesta asiasta taka-ajatuksia. Kukaan ei ole altruistinen, ihmiset auttavat toisiaan kadun yli, koska he ajattelevat vähintään niin, että noiden autettavien kaunis tytär näkee tuon avun antamisen. Ja se tekee avun antajasta suositun. Tai nostaa omaa arvoa esimerkiksi kaveripiirissä. 

Mutta samalla kaiken maailman avunantajien joukkoon  pitäisi suhtautua hieman varauksellisesti. Eli meillä pitää olla rohkeutta epäillä toisten ystävällisyyttä. Se mikä ei maksa mitään voi viedä kaiken. Mutta jos joku valehtelee, niin tuota valhetta ei kannata koskaan korjata, koska se sitten antaa henkilölle mahdollisuuden vaihtaa kantaansa tuohon asiaan. Siis palataan asiaan. Kun lähdemme tulkitsemaan noita kirjoituksia, niin meidän pitää muistaa sekin asia. että edes Machiavelli ei ehkä tiennyt sitä, miten monitahoista ajattelua hänen tekstinsä jonkun toisen mielestä saattoivat edustaa. 

Hän saattaa olla erittäin kyvykäs, kuolematon valtion filosofi, mutta samalla hän on vain ihminen. Valtio on kuin koneisto jonka on toteltava omien käskijöidensä tahtoa. Noiden valtion johtajien pitää aina tuoda kuitenkin tahtonsa esille. Jos he vain hautovat päätöksiä, niin silloin ei kukaan saa noita päätöksiä tietoonsa. Mikäli tietoa päätöksestä ei ole tullut, niin silloin myöskään päätöstä ei ole olemassa. 

Valtio, ruhtinas, kansa, tai yksilö. Kaikkia näitä voidaan käsitellä samalla tavalla. Jokainen on ruhtinas ollessaan kotonaan. Naapurien riidat ovat aina samanlaisia. Oli kyse kahden yksittäisen ihmisen riidoista, tai oli kyse sitten siitä, että kaksi valtiota ovat toistensa kurkussa. Meidän pitää tässä kohdassa muistaa se, että valtiokin koostuu vain ihmisistä. Sodat julistaa valtion johto. Ja rauhat solmitaan aina ihmisten välillä. Valtio ei alueena solmi valtaa. Sen solmii aina valtion tai valtion johdon edustaja. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruhtinas_(kirja)