perjantai 9. lokakuuta 2026

Kun ihminen tekee rikoksen, niin häntä pitää rangaista. Mutta rangaistukset ja asenteet muuttuvat. Vai muuttuvatko?


Kun ihminen tekee rikoksen, niin häntä pitää rangaista. Mutta yhteiskunta päättää siitä, mikä on rangaistus ja mikä on rikos. Eli asenteiden korjaaminen voi olla vaikeampaa kuin lain muuttaminen. 

Seilin sairaalasta on tehty elokuva. Siinä nainen viedään Seilin sairaalaan. Syy tähän on siinä, että hän halusi elää vapaata elämää. Ja sitä ei voitu tuolloin 1800-luvun esiteollisessa yhteiskunnassa yksinkertaisesti vain hyväksyä. Tuolloin raiskatut, masentunet sekä "irtolaiset" kuljetettiin helposti mielisairaalaan, koska heille ei ollut sijaa yhteiskunnassa. Mielisairaala oli silloin paikka, jonne siirrettiin ihmiset, joita vain ei voitu hyväksyä. Ja kuten varmaan tiedämme, niin monille ihmisille ja erityisesti naisille mielisairaala oli paikka, jonne jäätiin lopun elämän ajaksi. 

Se oli siis kohtalona erityisesti Seilin sairaalaan lähetyille naisille. Seiliin saattoi joutua prostituoitu, jonka asiakas ei vain viitsinyt maksaa palveluksista. Sinne saatettiin lähettää piika, jota oli seksuaalisesti hyväksikäytetty. Tuolloin perheen kunnia oli asia, mikä oikeutti lähettämään tuollaisen naisen tai tytön pois, jonka ehkä hyvinkin varakkaan perheen jäsen oli saattanut raskaaksi. Eli varmasti oli häpeä, jos joku 50-vuotias perheen isä saattoi 15-vuotiaan piian raskaaksi. Ja tuollainen häpeä oli myös hyvin helppo peittää, eli tyttö lähetettiin muitta mutkitta Seiliin. Tuolloin raiskausta pidettiin suoraan naisen omana vikana. Joten tietenkin oli "hyväksi" että tuollainen ihminen lähetettiin jonnekin mistä kukaan ei häntä kaivannut. Tuolloin hysteeriseksi luokittelu merkitsi eroa yhteiskunnasta. Sekä sulkemista Seilin tai johonkin muuhun laitokseen. 

Ja kun noista asioista luen tänään, niin mietin sitä, että olemmeko oikeastaan yhtään sen parempia kuin ne ihmiset, jotka lähettivät tyttöjä Seiliin? Vielä nykyäänkin psykiatristen potilaiden on vaikea palata yhteiskuntaan. Eli vaikka nykyään hoitomuodot ovat parantuneet, niin tietyt diagnoosit leimaavat ihmistä. Ne saattavat estää pääsyn töihin. Kun lait ja hoitomuodot muuttuivat, niin asenteet pysyivät samoina. Vielä nykyäänkin psykiatristen potilaiden kohdalla puhutaan siitä, miten heidän omaisensa jaksavat. Samalla unohdetaan se, että psykiatristen potilaiden oma jaksaminen saattaa olla vaikeaa. 

Nykyään mielisairaalasta pääsee melko pian pois. Mutta sitten edessä on usein pitkä avohoidon jakso, jonka aikana potilaan tulot voivat olla hyvin pienet. Hän saattaa joutua tulemaan toimeen parilla satasella kuukaudessa. Ja tietenkin hänen omaisilleen voidaan aivan vapaasti kertoa siitä, mikä hänen tilansa oikeastaan on. Potilaan omaa tahtoa ei tarvitse kuunnella. Ja tietenkin esimerkiksi kaiken maailman sarjamurhaajaelokuvat ruokkivat pelkoa siitä, että naapuri surmaa koko lähiön. Kun psykiatrisista potilaista ylipäätään puhutaan, niin silloin puheet kääntyvät johonkin Jammu Siltavuoren kaltaiseen moninkertaiseen rikolliseen, joka sitten surmasi pari lasta. 

Siis nuo "Jammu Sedät" ovat siis niitä keskivertopotilaita, joiden avulla sitten hyväksytetään kaikki muutkin asiat. Kun sitten tuo kaksi pikkutyttöä surmannut mies oli joutunut vankilaan, niin muutaman vuoden päästä alkoivat sitten puheet siitä, kuinka tuo mies oli sovittanut tekonsa. Siinä sitten pidettiin Jammu-Sedän puolta, eikä tavallisten potilaiden oikeusturvaan tullut mitään muutosta. Kun potilas pääsee pois sairaalasta, niin hänet voidaan sitten siirtää avohoitoon, joka kestää lopun elämän. Ja se että entiset kaverit ja jopa sukulaiset kääntävät selkänsä kertoo siitä millainen asenne meillä nykyään on. 

Yhdysvalloissa aiotaan 13 ihmistä tappaneen massamurhaajan teloitus näyttää julkisesti. Seuraavassa tekstin kohdassa sana "me" voidaan korvata sanalla "Amerikkalaiset". 

Me inhoamme Amerikkaa. Kun amerikkalainen massamurhaaja aiotaan teloittaa ampumalla, ja teloitus näytetään suorana, niin me suorastaan kauhistelemme asioita. Samalla unohdamme muutaman asian. Eli miksi emme halua, että teloitus näytetään ihmisille? Pelkäämmekö ehkä sitä, että näemme sen, mitä oikeudenkäyttö oikeasti on. Kun uhri eli teloitettava ammutaan, niin tietenkin asia on raakaa katsottavaa. Mutta pelkäämmekö sitä, että näemme teloituksen koko raakuuden? Pelkäämmekö sitä että seinille roiskuu verta, ja että tilanne, jota katsomme ei olekaan steriili?

Me halveksimme vanginvartijoita sekä pyöveleitä, mutta samalla valitsemme päättäjiä, jotka ruokkivat vankiloita sekä kuolemanjonoa. Siis me yhteiskuntana maksamme noidin ihmisten palkat, jotka vievät rikollisia kuolemaan. Tuomari antaa kuolemantuomittujen tuomiot. Ja nuo ihmiset jotka kävelevät viimeiset metrit heidän kanssaan ovat osia tuosta koneistosta, joka tuomitsee ihmisen kuolemaan. 

Eivätkö ihmiset saisi nähdä tuota toimitusta? Tavalliset ihmiset valitsevat poliitikot, jotka säätävät lakeja. Myös muilla kuin Donald Trumpilla on vastuu yhteiskunnasta. Jos ihmiset haluavat kovia lakeja ja äänestävä kovia argumentteja käyttäviä poliitikkoja, niin heidän pitää nähdä, mitä he saavat aikaan. 

Onko teloitus liian siisti? Hirttämistä on aina kritisoitu siitä, että hirtettävä saattaa kitua. 

Jos ajatellaan Hitlerin asevoimien komentajan Wilhelm Keitelin hirttoa, joka meni "hiukan" pieneen, niin silloin meidän pitää muistaa se, että monissa tapauksissa joissa esimerkiksi partisaaneja hirtettiin, saattoi uhri kitua monta minuuttia. Me muistamme Keitelin kärsimykset. Mutta emme muista niiden miesten ja osittain jopa lasten kärsimystä, joita SS rankaisi Keitelin käskystä esimerkiksi siitä, kun he olivat jättäneet asemansa ilman lupaa. 

Ranskan vallankumouksen aikaan alettiin käyttää giljotiinia. Ihmisen pää irrotettiin  ruumiista. Tuon teloitustavan piti olla humaani. Sen piti minimoida uhrin kärsimykset. Samoin teloituskomppaniaa  pidettiin melko kivuttomana ratkaisuna. Sitten alettiin käyttää kuolettavaa injektiota. Ketä silloin alettiin säästää? Oliko se jonka etua ajateltiin ehkä kuolemaantuomittu? Vai ajateltiinko tuolloin lähinnä tuomareita sekä niitä, jotka vaativat kovia tuomioita? Kun puhumme kuolemantuomiosta, niin me puhumme lopullisuudesta. Ja kuolemantuomiota vastustetaan pitkälti sen lopullisuuden takia. Kuolemantuomiota kannatetaan osittain samasta syystä. Rikollinen on tehnyt teon, joka on lopettanut toisen ihmisen elämän. 

Siis tässä puhun länsimaisesta kuolemanrangaistuksesta, joka on varattu moninkertaisille murhamiehille. Kuolemantuomiota vastustetaan sen brutaalisuuden takia. Samalla kuitenkin unohdetaan että varsinkin USAssa henkilö joka on tehnyt murhan, on tehnyt sen maassa, jossa on kuolemanrangaistus. Eli tuon logiikan mukaan vapaa aseiden kantaminen ja omistaminen vaativat kovaa rikoslakia. Ja ihminen on tehnyt murhan ilman, että kuolemanrangaistus pelottaa häntä. 

Kun käytetään kuolettavaa injektiota, niin uhri eli teloitettava ilmeisesti näyttää nukahtavan. Ja tuo asia saattaa olla vielä vaarallisempaa kuin joku kovan luokan tapa, jossa pää katkotaan. Tässä juuri vähän aikaa sitten kuolettavan pistoksen saanut nainen selvisi hengissä, kun käytettävä kemikaali joutui kudoksiin. Kyseinen nainen on nyt sitten herännyt vankilassa. Hänet tuomittiin 1990-luvulla 19 vuotiaan tytön murhasta. 

Monet sarjamurhaajat onnistuvat teoissaan, koska he ovat niin mukavan tuntuisia. He osaavat lähestyä uhriaan siten, että uhri ei epäile yhtään mitään. Ja sitten kuin tuo ihminen  näyttää todelliset kasvonsa, niin on liian myöhäistä. 

Me ehkä pelkäämme sitä, että näemme kuolemaan tuomitun ihmisen "aivan tavallisena tyyppinä", joka nyt "vain teki tekoja", joita ei voida antaa anteeksi. Jos ajatellaan esimerkiksi sarjamurhaaja Ted Bundya, niin hän varmasti vaikutti myös uhriensa mielestä aivan mukavalta ihmiseltä. Ja sitten totuus paljastui vasta liian myöhään. Jos Bundy ei olisi ollut tavallisen oloinen mies, niin olisiko häntä osattu epäillä, ennen kuin hän alkoi tehdä tekojaan, jotka piirsivät hänen nimensä verellä ja kauhulla ihmisten mieleen. Eli kun näemme kuolemaantuomitun viimeisellä matkallaan, niin näemme hänet steriilissä ympäristössä. Emme näe hänen uhrejaan. Ja samalla unohdamme, että varsinkin Bundyn kaltaiset sosiopaatit ovat loistavia manipuloijia. He osaavat uhriuttaa itseään erittäin tehokkaasti. 

Hän kävelee steriilissä vankilassa kahden vartijan välissä. Ja ehkä joku uskaltaa ajatella, että eikö häntä voinut armahtaa. Joku ehkä kertoo 13 kuolleesta, jotka tuo mies on tappanut. Mutta ketään noista 13 kuolleesta ei voida tietenkään haastatella. Heidän pelkonsa ei välity ihmisten silmille, kun heidät ampunut mies kävelee viimeisiä askeleitaan kohti viimeistä ovea, jonka takana odottaa teloituskomppania. Me unohdamme että me olemme halunneet nuo teloittajat, tuomarit ja vanginvartijat töihin. Me maksamme yhteiskunnassa veroja, joilla noiden ihmisten palkat maksetaan. Me äänestämme ihmiset jotka tekevät päätökset siitä, millaisia lakeja maassamme on. 

torstai 1. lokakuuta 2026

Kuka olikaan Robin Hood?





“James Woodford, Robin Hood, 1952. Patsas Nottinghamissa.” (Wikipedia, Robin Hood)


Pelasiko Robin Hood likaista peliä? 


Wikipedian mukaan. “Robin Hood on englantilaisen tarinaperinteen mukaan Sherwoodin metsissä, Nottinghamin kaupungin läheisyydessä joskus 1100-luvun lopulla tai 1200-luvulla elänyt lainsuojaton ja taitava jousimies, joka varasti rikkailta ja antoi köyhille. Robinin rosvojoukot tunnettiin nimellä ”iloiset veikot”, hänen rakastettunsa oli Marian-neito ja arkkivihollisensa Nottinghamin sheriffi.” (Wikipedia, Robin Hood)


Mutta oliko Robin Hood todellinen ihminen? Saattaa olla niin, että tuohon tarinan hahmoon on liitetty aineksia monista hahmoista, joista osa on elänyt satoja vuosia sen jälkeen, kun nuo eeposten tapahtumat tapahtuivat. Robin saattoi olla hyvin yleinen alempien aatelisten nimi. Eli voidaan olettaa että Robin voisi olla nuorempi veli jollekin alemman aatelisperheen nuoremmalle pojalle. Joillekin hän symboloi oikeudenmukaisuutta. 


Mutta tuo hahmo on paljon monimutkaisempi kuin vain rosvo, joka ryöstää rikkailta ja antoi rahat köyhille. Eräiden tulkintojen mukaan Robin saattoi jopa lavastaa paikallisia syylliseksi tekoihin, joita hän on tehnyt. Eli voimme ehkä ajoittaa osan noista Robin Hoodin tapahtumista tarinan loppukohtauksen avulla, missä kuningas palaa ristiretkeltä noin vuoteen 1272, jolloin Edvard I palasi Englantiin yhdeksännellä ristiretkeltä. Ja kruunattiin Englannin kuninkaaksi Henrik III kuoltua vuoden 1272 marraskuussa. Eli Edvard saapui fyysisesti Englantiin ilmeisesti vuoden 1273 tai 1274 aikana. Ja hänet oli kruunattu poissaolevana. Virallisesti hän sai kruunun Westminster Abbeyssa vuonna 1274. Mutta hän saattoi oleskella maassa sitä ennen, jotta hän saisi selville mahdollisia juonia, joita hänen päänsä menoksi oli ehkä rakennettu. 


Myös seuraava lause Wikipediasta kytkee Robin Hoodin Henrik III kauden loppuun tai Edvard I kauden alkuun. “Vahvistaakseen valtaansa Edvard aloitti laajat tutkimukset palauttaakseen lain ja oikeuden maahan. Ne paljastivatkin laajoja väärinkäytöksiä ja Edvard käynnisti laajat lainsäädäntöuudistukset. (Wikipedia, Edvard I) Eli Nottinghamin Sheriffin väärinkäytökset sekä varastetut sopii hyvin Edvard I:n kauden alkuun. Eli onko Robin Hood ehkä joku Edvardin urkkijoista?


Robin Hoodista kirjoitetaan paljon. Tai siis tuosta myyttisestä miehestä joka ryöstää rikkailta ja antaa rahat köyhille on ainakin ennen kirjoitettu paljon. Oliko hän todellinen henkilö, sitä emme varmaan koskaan saa tietää. Saattaa olla että tarinan Robin Hoodin takana on useita esittäjiä, jotka ehkä ovat maksaneet suojelusta sekä ruoasta metsässä eläville ihmisille. Siis kuka oli tuo myyttinen lainsuojaton?


 Jos yleisimmin filmattua versiota käytetään lähteenä, niin Sir Robin Locksley oli Nottinghamin kreivikunnan Sherwoodin metsän alueen laillinen Sheriffi. Mutta siis tuon tarinan kertoja ei ehkä ollut koskaan edes käynyt Englannissa. Robin Hoodin tarina on muuttunut ilmeisesti useita kertoja jo ensimmäisen version kertojan eläessä. Eli periaatteessa voidaan sanoa, että jokaisella Englannin kylällä on varmaan ainakin joskus ollut oma versio tuosta tarinasta. 


Tuo tarina on siis sopinut ainakin protestanttien propagandaan, jossa korruptoituneiden piispojen suojelema paikallisen sheriffin viran epärehellisin keinoin saanut henkilö ryöstää köyhiä, ja siirtää rahat suoraan omiin taskuihinsa. Kuten joskus olen kirjoittanut, niin Robin Hood on oikeastaan keskiaikainen versio jostain vihreästä baletista, joka voittaa ryhmät, kömpelöt ja jäykät vihollisensa oveluutensa avulla. 


Mutta sitten voidaan ajatella sitä, että onko Robin Hood ehkä sittenkään niin oikeudenmukainen tai altruistinen kuin hänen haluaisimme olevan? Robin Hoodin tarinaa voidaan käsitellä monella eri tavalla. Ehkä Robin Hood ei ole tarkoitettu sankariksi.Voidaan ajatella että Robin ja kumppanit luovuttivat ehkä ryöstösaaliin paikallisille metsän asukkaille, jotta he sulattavat kullan ja sitten myyvät sen eteenpäin. 


Tai ehkä Robin Hoodin peli on vielä likaisempaa Ehkä hän kätki ryöstämällä saadun omaisuuden noiden Sherwoodin ihmisten alueelle, ja tarkoitus oli lavastaa heidät syylliseksi noihin tekemiinsän ryöstöihin. Jos noita rahoja olisi löytynyt noiden ihmisten pihalta, niin seuraukset olisivat erittäin ankarat. Heidät olisi teloitettu muitta mutkitta ja näin olisi päästy eroon ikävistä todistajista. 


Yksi Robin Hoodin apulaisista on “Puna Will” josta voidaan tietenkin vetää yhteys William Hesselrigiiin. Joka kaatui William Wallace johtaman Skotlannin kapinan yhteydessä Lanarkin taistelussa vuonna 1297. Samoin voisimme sanoa, että tuo hahmo saattaa myös viitata William Wallaceen (1270-1305), joka ajoi Skotlannin itsenäisyyttä. Wallace teloitettiin vuonna 1305 sen jälkeen kun hänet otettiin kiinni, ja vietiin Lontoon Towerin linnaan oikeuteen, jossa Kuningas Edvard I tuomitsi hänet kuolemaan. Wallacea häpäistiin sekä ennen että jälkeen kuoleman.


Tarkoitus oli näyttää muille, mitä tehdään niille, jotka vastustavat Englannin kruunua. Eli onko tuo Robin Hood todellisuudessa skotti? Vai oliko hänen esikuvanaaan todellisuudessa toiminut saksalainen ritari Florian Geyer, joka eli noin 200 vuotta tuon mahdollisesti ainakin osittain kuvitteellisen hahmon jälkeen. 


Eli jos Robin oli ritari joka palasi ristiretkeltä, niin hän olisi palanut tuolta retkeltä ehkä vuoden 1260-1300 välillä. Edvard I neuvotteli yhdeksännen ristiretken lopulla rauhan kristittyjen sekä muslimien välille. Tuolla ristiretkellä Edvard oli vain prinssi, mutta vuonna 1272 hänet kruunattiin Englannin kuninkaaksi, kun hänen isänsä kuningas Henrik III oli kuollut. Eli varsinkin tarinan lopussa tapahtuva kuninkaan paluu viittaa Edvard I aikaan. 


Edvard I oli tätä ennen joutunut sulttaani Baibarsin lähettämien salamurhaajien suorittaman attentaatin kohteeksi. Hänen ritarinsa voittivat nuo salamurhaajat, mutta joidenkin mielestä Henrik III joutui myös salamurhan kohteeksi. Eli olisiko Bairbas kyennyt lähettämään assasiininsa murhaamaan Englannissa oleskelevan Henrik-kuninkaan. 


Siis tuohon Lanarkin taisteluun liittyy erittäin mielenkiintoinen yksityiskohta. William Wallacen ja William Hesselrigin etunimet olivat samat. 


Oliko William Wallacen ja William Hesselrigin samat etunimet oikeasti sattumaa? Voittiko Wallace tuon taistelun siksi, että joku lähellä kuningasta 


Ja onko tuo tarina sitten oikeasti kerrottu varoitukseksi? Varsinkin tarinan loppu, jossa Robin laskeutuu polvelle kuninkaan edessä, joka saapuu ikään kuin sopivasti paikalle viittaa propagandistiseen tarkoitukseen. Eli voidaan ajatella että kuningas on odotellut sivummalla ja seurannut Sheriffin ja Robinin kamppailua. Eli hän on odottanut sitä, että kuka voittaa taistelun. Ja sitten hän on voinut liittoutua voittajien kanssa. 


Siis jos ajatellaan että Robin Hood on henkilö, joka on osittain kirjoitettu propagandaa varten, niin varmasti voidaan myös olettaa, että yksi tuon tarinan myyttisen sankarin esikuvista on ollut saksalainen ritari Florian Geyer. Tuolloin voidaan ajatella että ehkä Robin Hood on ollut provokaattori. Agent Provocateur jonka tehtävänä on ollut yllyttää ihmisiä kapinaan. Sen jälkeen kun yllytys on onnistunut, niin nuo kapinoitsijat on helppoa kukistaa kuninkaan joukkojen toimesta. Ja tuon toiminnan määräjille ryöstöt olisivat olleet hyvä tekosyy näille toimille, joissa suuri määrä ihmisiä olisi voinut saada surmansa. 


Eli oliko Robin Hoodin hahmon takana todellisuudessa saksalainen ritari, Florian Geyer (n. 1490-1525). Noista Lanarkin taistelun päivistä olisi tuolloin kulunut noin 200 vuotta. Kukaan ei ollut enää kertomassa siitä, mitä Lanarkissa tapahtui vuonna 1297. Eikä kukaan Saksassa ollut koskaan edes kuullut mistään William Hesselrigista tai William Wallacesta. Florian Geyer otti osaa talonpoikaiskapinaan. Hän oli ritari joka oli kääntynyt luterilaisuuden. Eli hän oli hahmona hyvin samankaltainen kuin Robin Hood. 


Mutta siis kuten tiedämme, niin Robinin tarina on hyvin monitahoinen kertomus. Esimerkiksi jousi ja nuoli ovat tuossa tarinassa keskeisessä asemassa. Robin myös ostaa suosiota rahalla, jonka hän on ryöstänyt. Tietenkin osa kohtauksista on ainakin elokuvissa melko absurdeja. Eli eivätkö nuo metsien miehet muka osaa itse käsitellä noita välineitä? Jos ajatellaan sitä, miten noita kirjoituksia halutaan lukea, niin voi olla että päähenkilö ei ehkä edes tunnistaisi itseään niistä, vaikka hän olisikin todellinen henkilö. 


https://fi.wikipedia.org/wiki/Edvard_I_(Englanti)



https://fi.wikipedia.org/wiki/Florian_Geyer



https://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_III_(Englanti)



https://fi.wikipedia.org/wiki/Ristiretket



https://fi.wikipedia.org/wiki/Robin_Hood



https://historica.fandom.com/wiki/William_Heselrig



https://fi.wikipedia.org/wiki/William_Wallace



Kumpi tekee virheitä, tekoäly vai ihminen?

Me usein kuvittelemme, että meidän ei tarvitse opetella sellaisia asioita, kuin että Aku Ankka on fiktiota. Mutta tuolloin me erehdymme tuos...