Sokrates ajatteli demokratian olevan pahaksi ihmisille. Hän ei kannattanut diktatuuria vaan vastusti sitä demokratiaa, mikä on hänen edessään. Hän näki Ateenassa sen, että taitavat puhujat, sekä heidän taustallaan toimivat sofistit tarjosivat yksinkertaisia vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Hän näki kuinka Ateenalaiset kerran toisensa jälkeen lankesivat noiden puhujien tarjoamiin selityksiin siitä, että ihmisten pitää aina tyytyä siihen, mitä he saavat syntyessään. Ja ongelmat tietenkin johtuivat siitä, että joku yritti olla parempi tai enemmän, kuin mitä hänen syntyperänsä edellytti.
Ihmisen piti totella kaikessa sitä, joka ajatteli olevansa heidän yläpuolellaan tai Ateenan jumalat suuttuivat. Ihmiset äänestivät sitä, joka lupasi heille enemmän kuin toinen. He lupasivat totella miehiä, jotka lupasivat lasin viiniä päivällä ja siihen sitten vielä leivät päälle. Toinen taas jakoi oman tilansa viiniä kansalle joka ilta, ilmaiseksi. Se mitä nuo asiat heille sitten maksoivat olivat sodat ja muut vastaavat asiat. Eli jos ihminen ei perehdy ja ajattele sitä, mitä muuta kuin leipää ja sirkushuveja hänelle luvataan, niin hän ei ehkä ajattele silloin omaa parastaan.
Jos ihminen suoraan myy äänensä viinistä ja leivästä, niin silloin tietenkin hän ei ehkä ajattele sitä, että hän voi joutua sotaan tai tulla tapetuksi siksi, että hän ei ole miellyttänyt vallanpitäjiä. Sokrates sai sitten tuomion tuosta ajattelusta. Hän vastusti Ateenan demokratiaa, mikä oli valtiopetos. Hän villitsi nuorisoa, mutta tuo syyte sitten muutettiin kapinoinnin yllyttämiseksi. Ja tietenkin hän sitten vielä suututti Ateenan jumalat. Sokrates näki sen, mitä muut eivät halunneet nähdä. Hän näki kuinka valta luisui jatkuvasti harvempien ihmisten käsiin.
Mikäli nuo ihmiset jotka olivat vallassa tekivät virheitä, niin syyllinen löytyi varmasti jostain, joka oli tehnyt muuta kuin kuunnellut saamiaan ohjeita. Tai sitten he sanoivat, että "mehän kerroimme teille näistä asioista ja silloin te tuitte minua". Ja syyllinen epäonnistumiseen oli tietenkin joku Sokrates joka vei ihmisten huomion pois siitä, mitä se jonka he olivat johtajakseen valinneet heille sanoi. Sokrates tuomittiin kuolemaan. Hän sai tuomion siksi, että hän kyseenalaisti Ateenan johtajien tavan johtaa.
Hän kyseenalaisti sen, että kansa tietää parhaiten. Jos kansa ei yksinkertaisesti kuunnellut muuta kuin viinitarjoilun alkamisajankohtaa, niin tietenkin voidaan kysyä, että miksi Ateenan johtajat sitten kuuntelivat kansaa? Siksi kai että he saivat kansasta tai jostain filosofista syntipukin, jos he kansan valitsemat johtajat tekivät virheitä. Ja kansaa piti tietenkin miellyttää. Siis Ateenan vaaleissa tärkeintä oli se, mitä ei muistettu sanoa. Tai se minkä esihuutajat peittivät huudollaan alleen.
Sokrateen ajatus oli se, että kohtuus kaikessa. Hän oli siis sen kannalla, että kaikessa piti aina löytää tasapaino. Valtaa piti seurata velvollisuus. Sofistina Sokrates saattoi opettaa ihmisiä rahasta. Siis syy tähän on se, että hän tarvitsi rahaa elääkseen. Hän saattoi sanella tai kirjoittaa puheita Ateenan poliitikoille. Ja usein sellaiset poliitikot kuin Perikles tai Solon saattoivat unohtaa mainita että heidän puheensa oli kirjoittanut joku muu. Nuo johtajat kyllä puhuivat mielellään sota-ansioistaan. Mutta esimerkiksi siitä, miten kohtuullista heidän oma elämäntapansa oli. Sokrates saattoi ehkä nolata jotain suurta johtajaa. Ja ehkä hän sen takia joutui juomaan myrkkymaljan. Ehkä yksi syy tuon tuomion ankaruuteen olivat Peloponnesolaissodat, jota silloin raivosivat.
Sodan alussa Ateenaan iski rutto. Perikles oli määrännyt ateenalaiset muurin sisään. Ja hän oli ajatellut, että koska Ateenalla oli Kreikan vahvin laivasto, niin hän kykeni pitämään kauppatiet avoinna. Ja siksi Sparta ei voinut Ateenaa voittaa. Paitsi estämällä Pireuksen sataman käytön. Perikles kuoli tuohon ruttoon sodan ensimmäisenä vuotena. Perikles uudisti kansanvaltaa siten, että julkisen viran hoitaja saisi palkkaa työstään. Hän voisi näin keskittyä viran hoitamiseen ainakin tuomioistuimissa, ja tuo palkka tai palkkio avasi virat myös köyhille. Samoin päiväpalkkio sille, että ihmiset osallistuivat kansalliskokouksiin avasivat päätöksenteon myös köyhille.
Eli Perikles avasi päätöksentekoa siten, että koko Ateena koki voivansa osallistua valtiolliseen toimintaan. Ja se sitten hitsasi Ateenaa yhteen hetkellä, jolloin sen oli oltava yhtenäinen. Perikles ei uudistanut lakeja siksi, että hän koki tarvetta miellyttää kansaa. Hän teki nuo asiat siksi, että Ateenaa uhkasi uusi vaara. Tuo vaara oli Sparta, sekä alkava Peloponnesolaissota.
Perikles ja Sokrates elivät samaan aikaan. Saattaa olla että Sokrates oli kysynyt, että miksei Perikles ollut rakentanut leveämpää muuria Ateenan ympärille. Ateenan Pireuksen satamaan kulkenut Pitkä muuri oli loistava ajatus. Mutta tuo muuri oli liian kapea. Ateenan olisi pitänyt myös varmistaa oma ruokahuoltonsa niin, että muurien sisällä olisi ollut viljelysmaata. Samoin karjaa olisi pitänyt voida pitää Ateenan muurien sisällä. Kun Peloponnesolaissodat alkoivat, niin Sokrates oli noin 40-vuotias. Perikles kuoli tuon sodan alussa Ateenan kulkutautiin. Kun sota jatkui, niin Sparta voitti Ateenan maalla.
He piirittivät Ateenaa, ja Ateenasta tuli riippuvainen mereltä tuotavista tarvikkeista. Ateenaan tuotiin siis pronssia, josta tehtiin miekkoja sekä nuolenkärkiä. Kun spartalaiset vetivät ketjut Pireuksen lahden poikki, ja katkaisivat Ateenan huollon, niin Ateena luhistui sekä ruoan että muiden tarvikkeiden puutteeseen. Ateenan tappio oli siis väistämätön. Kun kaupungin ainoa satama oli eristetty ulkomaailmasta, niin silloin edessä oli lopulta nopea ja kivuton luhistuminen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peloponnesolaissota
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perikles
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sokrates

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.